Kun koti on ihan koko ajan sekaisin, etkä oikein voi sille yhtään mitään. Tuttua? Meillä on ollut tässä meidän kolmen pojan arjessa koti hallitusti sekaisin kroonisesti monen monta vuotta. Jotenkin sitä on tietenkin oppinut hyväksymään sen, että näin se vaan on lapsiperheessä ja ”niinhän sitä kuuluukin kodin näyttää siltä että siellä asutaan”. Mutta onko sen pakko olla niin? Voisiko jotakin kuitenkin tehdä?
Jos meidän kodista kysytään tutuilta niin kuvaus on varmaankin jotain päinvastaista, kuten että ”siellähän on aina niin siistiä” tai ”näkisit vaan millaista meillä on tuohon verrattuna”. Joopa joo. Meillä aika usein raivataan tavarat piiloon, jos vaan on tiedossa että joku tulee piipahtamaan. Anoppi on tainnut nähdä totuuden pari kertaa:D. Tokihan, TIEDÄN että meidän arjen sekaisuus ei ole pahimmasta päästä ollenkaan.. aina voi olla pahemminkin, ja joissain kodeissa näin onkin.
Totuus on kuitenkin se, että meillä..
- kävellään usein kengät jalassa koska kukaan ei tottele..
- läksyjä tehdään keittiössä, sohvalla, lattialla.. missä vaan paitsi koulupöydän ääressä jossa ei ole tilaa!
- lattia on täynnä leluja ympäri kodin. Ja vaatteita.
- sieltä täältä voi välillä löytyä pissavaippakin. Onneksi joku ne aina korjaa, kun olen itse unohtanut jonnekin!
- pestään ikkunat joskus, en edes muista milloin viimeksi. Mutta joskus!
- tehdään etätöitä keittiössä, koska työhuonekin on täyttynyt..
Eroon liiasta tavarasta
Meillä ei asu hamstraajia, mutta tavaraa kertyy kuitenkin jostakin ihan tyhjästä. Kaapit ovat väärällään kaikkea krääsää mitä kukaan ei kaipaa. Lasten huoneet pursuaa leluja, joilla ei leikitä. En tiedä mistä kaikki tavara on tullut! Kun muutettiin omakotitaloon 10 vuotta sitten, päätettiin että EI oteta mitään tilaa ns. varastoksi, jotta tavaraa ei kertyisi. Talon vintti on tyhjää kylmää tilaa, mikä houkutti ottaa varastoksi, mutta toisin silloin päätettiin.
Arvaatko, onko tuo päätös pitänyt? Jos meidän yläkertaan löytää tiensä, niin kyllä siellä löytyy kaunis polku jota kävellä ja jota koristaa nätit tavararöykkiöt! En edes oikein tiedä, mitä siellä on. Ainoa, mitä kaipaamme on talvisin luistimet, sukset ja vastaavat. Ja talvi- tai kesärenkaat autoon. Mutta kuka ne kaikki muut tavarat sinne vei?!
Liiasta tavarasta täytyisi päästä eroon, mutta en oikein tiedä mistä aloittaa!
Ajatus tavaran vähentämisestä syntyi lomalla
Olimme tosiaan juuri viikon lomalla, jonka ajan asuimme ainakin reilusti yli puolet pienemmässä mökissä, kuin mitä kotimme on nyt. Vaikka tilaa oli hyvin vähän, niin se riitti 5 hengelle, ja mökistä löytyi kaikki mitä arkeen tarvitaan, mitään lisää emme kaivanneet sinä aikana.
Aloimmekin miehen kanssa pohtia, että mitä jos oikeastikin olisi näin vähän tavaraa ja vaikka tilaakin.. Mihin sitä enempää tarvitsee? Mutta miten sitten oikeasti tässä todellisessa arjessa saisi tavaramäärän niin minimiin.. mene ja tiedä. Vinkkejä?
Osaongelmana on tunnesidos tavaroihin
”Ei meillä mitään hamstraajia asu”, mutta tavaroista ei voida luopuakaan. Usein jokin tunnelataus tavaraa kohtaan estää luopumisen siitä, olen huomannut. Lapsilta jos kysyy, voinko tuon ja tämän hävittää, vastaus on ”EI!!!” se on niin kiva. Mutta kun leikkejä seuraa, ei kyseisillä leluilla kuitenkaan leikitä.
Itselleni suurin ongelma on ehkä saamattomuus, koska tavaraa ja karsittavaa on niin paljon. Hyväkuntoisen tavaran heittäminen pois tuntuu hullulta, eikä myymiseenkään ole aikaa eikä jaksamista. ”Ei niistä kukaan kuitankaan maksa mitään”. Ja siihen se ajatus sitten jää.
Mitä tässä voisi tehdä?
[…] Konmaritusta vai mitä tässä pitäisi harkita? […]