Omakotitaloasuminen ei ole ruusuilla tanssia

Oletko haaveillut omakotitalosta? Ikiomasta, unelmien kartanosta tai pienestä mökistä? Jatka toki haaveilua, mutta jos olet hankkimassa tai haaveilemassa vasta ensimmäisestä omakotitalosta, ota huomioon mitä ihanaa muuta kaupoissa tulee kaupan päällisinä – vaikka rakentaisitkin itse talosi, tai teettäisit muilla rakentamisen.

Niin uusissa kuin vanhoissa omakotitaloissa on omistajan tai asujan jatkuvana velvollisuutena tietysti kiinteistön kunnossa pitäminen, niin rakennusten kuin muun tontin. Kun me haaveilimme omakotiasumisesta aikoinaan, kokemusta oli takana vain kerrostaloasumisesta. Poikkeuksena yhden vuoden asustelimme vuokralla omakotitalossa ennen omaan muuttamista, mutta siinä itselle jäävät velvoitteet olivat vielä pieniä, suhteessa siihen mitä omassa talossa asuminen on ollut.

Viha-rakkaus-suhde omaan taloon

Tuo otsikko varmaan parhaiten kuvailee nykyistä asennettani meidän kotiin. Aina joku paikka vaatii nykyään remontointia, tai on hajoamassa, tai yllättäen hajoaa. Kun me aikoinaan etsimme kotia, omaan taloon pääsyn hinku oli todella kova. Melkein mikä vaan talo jo meinasi kelvata, sellainen minkä vaan saisi omalla budjetilla. Kävimme katsomassa monia kohteita ja kaikki olivat sellaisia remontoitavia, enemmän tai vähemmän vanhoja taloja. Osassa hinta oli korkeampi kuin budjettimme, eikä tarjouksistamme innostuttu. Jos budjetti olisi voinut olla vain vähänkin korkeampi, asuisimme varmaan muualla tällä hetkellä.

Kun tutustuimme tähän taloomme ensimmäistä kertaa, jokin vain kolahti paikalleen omassa päässä, eikä siitä enää päässyt ohi millään. Tunne oli todella vahva, VAIKKA talo sijaitsi kaupunginosassa, jonne en ollut halunnut muuttaa koskaan, tai niin olin ajatellut. Remontoitavaa olisi tiedossa ja jonain kauniina päivänä edessä lämmitysjärjestelmän vaihtoa, putkiremonttia, kattoremonttia ja kaikkea mahdollista, mutta ei haitannut! Ehkä kohtalo ja tarkoitus on olemassa, tämä talo oli meidän kohtalo?

10 vuoden aikana tehtyjä remontteja

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme tässä kuussa itseasiassa tasan kymmenen vuotta. Siihen aikaan on mahtunut paljon! Mitä kodin kunnostukseen tulee, toistaiseksi ollaan kuitenkin tehty vain pintaremonttia: Sisätiloihin on vaihtunut seiniin maaleja ja tapetteja ja lattioihin uutta parkettia. Toinen wc on uusittu kokonaan. Talo on maalattu kertaalleen ulkoa päin. Toisessa päässä taloa oli meidän tähän muuttaessa vielä viimeistelemätön kylmä tila / varasto-osa jonka remontoimme lämpimäksi ja viihtyisämmäksi tilaksi. Lämmitystä ei itseasiassa laitettu kyseiseen tilaan, mutta seinien uusien eristysten myötä lämpötila pysyy +20 asteen lähellä ympäri vuoden. Talon yläkerta on edelleen pelkkää kylmää vinttitilaa, sinne saisi halutessaan tehtyä huoneita, mutta portaatkin puuttuu!

Mieluisin asumismuoto?

Ennen omakotitalon hankintaa olin sataprosenttisen varma että mikään muu asumismuoto ei ole juttuni. Kerrostalossa ahdisti aina enemmän tai vähemmän niin lähellä olevat naapurit, ja kun pihalla ei ollut täysin omaa rauhaa. Muutto omakotitaloon oli jättimäinen helpotus. Tänäpäivänä en ole enää yhtään niin varma, mikä muoto olisi paras. Voisin asua myös hyvin rivitalossa tai jopa siellä kerrostalossa, kunhan tilaa olisi oikeasti tarpeeksi. Muissa asumismuodoissa saisi ottaa rennommin; ei olisi välttämättä talvisin pihan kolausta, kesäisin ruohon leikkauspuuhia ja kukkamaiden kitkentää, haravointia, ym. Jos joku paikka hajoaisi, niin taloyhtiö tai isännöitsijä hoitaisi. Olisi se vaan helppoa! Eri tavoissa asua on puolensa. Talon omistajana myös huolettaa tietenkin se, kannttaako talon remonttiin laittaa rahaa eli nouseeko sijoituksen arvo. Vanhoissa omakotitaloissa harvoin nousee merkittävästi.

Pitkä piina vihdoin ohi lämmitysjärjestelmän uusimisen kanssa

Taloomme muutosta lähtien meille on ollut hyvin selvää se, että ostimme kohteen jossa on ikivanha lämmitysjärjestelmä. Kodissamme on vesikiertoinen sähkölämmitys, ja veden lämmitystä ja kiertoa on hoitanut 80-luvulta peräisin oleva sähkökattila näihin päiviin saakka, kunnes tuo rakkine hajosi taannoin lopullisesti. Kymmenen vuotta ollaan jännitetty, koska se tapahtuu mutta aina toivottu että ”kai se nyt vielä jaksaa”. Nyt ollaan oltu 2 viikkoa ilman lämmitystä ja lämmintä vettä, ensimmäinen viikko meni kokonaan ilman juoksevaa vettä.

Uusi sähkökattila on saapunut kohteeseen, mutta odottaa vielä asennusta, joka tapahtuu ensi viikolla. Toivottavasti kaikki menee helposti, ja piina on ohi lopultakin! Odotan innolla, mitä uusi järjestelmä ehkä tekee ensi talvena sähkön kulutukselle yhdessä meidän ilmalämpöpumpun kanssa. Sähkön kulutuksemme on huippuluokkaa talvisin, ja ikivanha järjestelmä ei ole yhtään helpottanut asiaa mutta nyt ehkä, voi jo pientä tai vähän isompaa muutosta olla näkyvissä kun ilmalämpöpumppu jo teki pienen säästön sähkön kulutukseen, jonka lisäksi on energiatehokkaampi ja älykkäämpi sähkökattilakin seurana jatkossa!