Tekosyiden mestari - miksi en voisi liikkua joka päivä?

Huomenna aloitan. Ensi kuussa aloitan. Ensi viikolla todella aloitan. Ensi vuonna alkaa uusi elämä. Niin milloin siis oikeasti jotakin alkaa? Kysyn vaan, itseltäni. Olen tekosyiden maailmanmestari mitä tulee siihen, että en liiku joka päivä tai kunnolla edes joka viikko. Haluaisin kyllä, ja innostaisi, mutta sitä ei vaan tapahdu. Aina on joku ’mutta’ estämässä.

Haluaisin todella lenkkeillä tai edes vetää kevyen kotijumpan joka ikinen päivä. En vain saa aikaiseksi. Nyt kirjoitan auki tekosyyt ja voitan ne! Tekisitkö sinä samoin?

Omat tekosyyni olla liikkumatta

Näitä syitä ja ’muttia’ ja esteitä miksi tänäänkään en kerkeä harrastamaan liikuntaa, löytyy aina joka lähtöön. En edes tavallaan varmaan tiedosta miten tyhmällä tavalla usein tulee sivuutettua ajatus liikkumisesta. Kun päivät nivoutuvat toisiinsa niin että kotona on lapset, perusarki ja työt samassa kuplassa, on oman vapaa-ajan repiminen irti kaikesta vaikeaa. Siinäpä oli yksi tekosyy jo! Ei se nyt niin vaikeaa ole kai!

Omat tekosyyni siihen, miksi säännöllinen liikunta ei vaan ota onnistuakseen:

Väsyttää. Jos nyt lähden lenkille, nukahdan jo yhdeksältä ja ilta oli siinä.
En ehdi. Pitäisi vielä töiden jälkeen tiskata, siivota, pyykätä ja kaikkea muuta.
Lihakset on jumissa. Lihakset kipeytyi edellisestä jumpasta tai lenkistä.
Ulkona on kylmä. En tarkene ja tulen kuitenkin kipeäksi.
Mielessä pyörii liikaa. Työt ensin loppuun. Ja siinä ilta menikin.

Ovatko edelliset tuttuja syitä? Nyt kun niitä katselee ja miettii, niin ihan turhiahan ne ovat ja ei kovinkaan hyvin perusteltuja esteitä. Mikään ei todellisuudessa estä lähtemästä lenkille tai kävelymatolle tänäänkin. Kotoamme löytyy kuntopyöräkin, jota kukaan ei käytä. Jospa nyt ottaisin härkää sarvista kiinni, koska tein sen lupauksen jälleen tänään alkavalle lokakuulle, että nyt aloitan, kunnolla, huolehtimaan itsestäni myös muiden ohella!

Itsestä tulisi huolehtia ensi sijassa hyvin, sitten vasta muista – eikö niin?

Olen saanut aika paljon aikaan itseni kuntoon laittamisessa niin sanotusti viime aikoina. On tullut katsastettua viimeinkin allergiatestit ja veren rauta-arvot lääkärillä, käytyä näon tarkastuksessa, tilattua uudet silmälasit, ja varattua aika hammaslääkäriin. Tämä jälkimmäinen on sellainen, mistä olen ylpeä koska kuulun niihin jotka viivyttävät tappiin saakka hammasongelmiensa kanssa, vain sen takia että hammaslääkärin penkissä istuminen on aina kauhua. Hyvä minä! Vielä kun saisin pidettyä ajan, enkä peruisi viime hetkillä…