Kokemuksemme erityislapsen päivähoidosta

Nuorin poikamme joka on erityislapsi, aloitti päivähoidon vuoden alussa. Pelkäsin ja jännitin päiväkodin aloittamista etukäteen paljon, koska meillä ei ollut aiempaa kokemusta päiväkotiarjesta. Nyt kolme kuukautta myöhemmin voin onneksi todeta, että pelkäsin ihan turhaan! Ihan täysin ongelmitta ei alkutaipale tosin lähtenyt liikkeelle.

Pojallamme on siis taannoin diagnosoitu KAT6A-oireyhtymä, mutta tieto erityisyydestä ei ole uusi. Saimme päivähoitopaikan ihan meidän läheltä, alle kilometrin matkan päästä. Päiväkotiryhmässä ei ole tällä hetkellä muita erityislapsia ja se koostuu melko suuresta joukosta 1-5-vuotiaista lapsia.

Lapsi sairastuu päiväkodissa helposti

Päiväkodissa jyllää kaikki mahdolliset flunssavirukset sekä vatsataudit joka vuosi lähes koko ajan, jolle ei oikein mahda mitään. Mekin hyväksyimme tämän faktan päättäessämme pojan päivähoidosta, ja saimmekin sitten tuntea sen saman tien arjessamme. Poika on käynyt päivähoidossa nyt kaksi kertaa viikossa kolmen kuukauden ajan, ja ollut jo neljä kertaa kipeä tuona aikana.

Pöpöjen välttäminen on mahdotonta, koska poika vie paljon tavaroita suuhun ja konttaa vielä. Siinä ei oikein auta mikään silloin. Hänellä on ollut kahden viikon räkätauti, korkea selittämätön kuumejakso, vatsatauti.. Mitähän vielä? Ilmeisesti koronaa emme vielä saaneet, ainakaan testien mukaan. Haluan uskoa, että tämä on vain totuttautumista päiväkotiarkeen, ja nyt pojan puolustuskyky kerää voimia ja käy läpi kaikki pöpöt mitä päiväkodissa pyörii. Aiemmin hänellä on ollut hyvin harvoin flunssia.

Päiväkoti on ollut positiivinen yllätys

Sairastelua lukuun ottamatta päiväkoti on ollut tähän saakka todella positiivinen kokemus. Poika selvästi nauttii kavereista ja uusien asioiden opettelusta. On ollut ihanaa kuulla hoitajilta hauskoja tarinoita pojan hyvistä hetkistä kavereiden kanssa. Mikä ihaninta, pojasta huokuu sellainen uudenlainen onni ja olotila aina päiväkotipäivien jälkeen. Hän jutustelee ja lauleskelee sekä naureskelee, kun hänen päivästään kyselee.

Ihan selvästi hän nauttii uudenlaisesta arjesta ja ystävistä. Kuulemma hänelle on muodostunut jo joitakin suosikkikavereitakin. Vaikka yhteistä kieltä ei ole, koska poikamme ei osaa vielä puhua, niin ilmeisesti vuorovaikutus onnistuu muuten. Puheterapeutin kanssa olemme ottamassa pikkuhiljaa käyttöön kuvakortteja, ja ehkä jossain vaiheessa viittomiakin.

Erityislapsen päiväkotijärjestelyt

Erityislapsella on usein oikeus henkilökohtaiseen avustajaan päiväkodissa, näin myös meillä. Fysioterapeutti, puheterapeutti ja musiikkiterapeutti käyvät tällä hetkellä myös päiväkodissa tapaamassa poikaamme. Päiväkotiin on myös hankittu pojalle tarpeellisia asioita kuten syöttötuoli, matkasänky, pottatuoli yms. Varhaiskasvatussuunnitelma tehtiin yhteistyössä terapeuttien kanssa mukailemaan pojan tarpeita.

Olemme olleet sen verran tyytyväisiä päiväkotiin, että olemme jopa miettineet useamman päivän hoitoa viikossa. Lähdimme kahteen päivän viikkotahtiin lähinnä siksi, että koimme vanhempina ettei päiväkodille ole tarvetta, ja halusimme totutella asiaan pikkuhiljaa. Varhaiskasvatusta suositeltiin niin paljon psykologien ja vammaispalvelun puolelta, että se tuntui tarpeelliselta toimelta pojan kehittymisen tukemisen kannalta.

Nyt, kun alkukokemus on ollut niin hyvä niin miksipä ei enemmänkin? Tuntuu hieman myös siltä, että pojan päivärytmi kaipaisi enemmän pysyvyyttä sen sijaan että nyt maanantai on aina kotipäivä, sitten on kaksi päiväkotipäivää, jonka jälkeen torstai-aamuisin hänellä on selvästi pää hieman pyörällä siitä, miksi nyt ei mennäkään samaan paikkaan.

Päiväkodin aloitus oli selvästikin hyvä juttu!