Olen huolissani. Ahdistunut. Mietin, minne lähdemme pakoon jos Suomessakin on kohta sota. Jos sota ei ole kohta täällä, niin mitä ilmeisemmin se voi kuitenkin olla joku päivä vieläkin lähempänä meitä kuin Ukraina. Tälläisten asioiden ajattelu ja politiikan seuraaminen ei ole ihan ominta minua, eikä varsinkaan kirjoittaminen niistä, mutta tässä hetkessä mielessä ei pyöri oikein mitään muuta.
Aivot janoavat lisää ja lisää uutisia ja tilannetietoa Ukrainasta. Raivo valtaa mielen jokainen kerta kun luen jotakin, mitä itäisen naapurivaltiomme johto on taas päästänyt suustaan. Sieltä suusta hyppii sammakoita, satuja ja valhetta. Omat pienet aivoni eivät voi käsittää yhtäkään väitettä tai selitystä heidän toimiaan kohtaan, mitä uutisista saa lukea. Jotenkin tästä oravanpyörästä ahdistuksen tunteiden ja uutisaddiktion keskeltä pitäisi päästä irti.. Miten?
Voiko Venäjä hyökätä Suomeen?
Tätä miettii melkein meistä jokainen tällä hetkellä jollain tasolla, ja jos ei mieti niin kysymyksen ainakin kuulee jostakin. Mikä on oikea vastaus? Hallituksemme ja presidenttimme tuntuvat rauhoittelevan ja yrittävän vakuuttaa, ettei meillä ole hätää. Ulkomailta kuuluu sitten kuitenkin toisenlaista ääntä. Nämä rauhoittelut eivät oikein vakuuta tilanteessa, jossa toiseenkin viattomaan valtioon on hyökätty ilman mitään järkisyytä.
Ydinsodalla uhkailuakin ollut ilmassa. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan tänään aamulla sai uutisista lukea Venäjän uhkailevan tiputtaa ISS-avaruusaseman alas, kuka tietää minne. Mitähän seuraavaksi? Miten hulluksi tämä voi mennä?
Todellakin nyt pitää ja saa olla huolissaan
En usko että tässä maailman tilanteessa voi kukaan jatkaa arkea normaalisti. Sodan voi siirtää pois mielestä hetkittäin, mutta ei kokonaan. Joku raja pitäisi osata vetää kuitenkin siihen, miten paljon antaa uutisten rasittaa omaa mieltään. Murehtiminen ei auta, se on fakta. Epätietoisuutta pitäisi jotenkin vaan sietää. Kun monikaan meistä ei voi itse lähteä auttamaan Ukrainalaisia tai osallistua isosti rahallisesti avustamiseen, niin paras mitä voi tehdä, on keskittyä omaan ja läheisten hyvinvointiin. Ja pitää pää kylmänä, kuten presidenttimme tänään on neuvonut.
