Ihanaa palata perusarkeen kesän jälkeen

Kesäloman arkipäivät ovat olleet meillä viime vuodet yhtä sohvalla makoilua, pleikkaripelejä ja epätoivoisia töihin keskittymisyrityksiä täynnä. Toki tähänkin kesään mahtui myös itselleni lomapäiviä, ulkoilua, retkiä ja kaikkea hyvää. Kesäloma-ajoista puuttuu kuitenkin aina rutiinit ja aikataulut, mikä toisaalta on aika rasittavaa. Lapset saattavat valvoa viikkotolkulla pitkälle yöhön ja nukkua meilkein keskipäivään saakka. Niin ihanaa kuin se onkin ”olla vaan” niin kaikkea ei jaksa ikuisesti, ei edes lomailua.

Lomaltapaluu ahdistaa syksyisin aina hetkisen

Eihän se lomaltapaluu koskaan ihan täysin helppoa ole, edes itselleni vaikka teenkin töitä kotoa käsin. Usein heinäkuu on sellainen kuukausi, jolloin asiakkaani tai säännöllisemmätkään työnantajani eivät juuri ota yhteyttä, vaan puhelin ja sähköposti ovat hiljaisia. Sitten kun olen saanut mieleni rauhoittumaan tähän ”lomamoodiin”, onkin pian jo elokuu ja kaikki haluavat jotakin samaan aikaan. Hetkellinen ahdistus iskee esiin jostakin ja mieleni huutaa takaisin niihin päiviin, kun sai olla vaan ilman mitään vaatimuksia ja aikatauluja.

Koulun alku sen todistaa, rutiineja ja aikatauluja tarvitaan

Koulujen alkaminen ei taaskaan innostanut itseäni äitinä etukäteen, juuri sen takia että mieli halusi pitää kiinni niistä auvoisista lomapäivistä, joissa kaikki oli kuitenkin todellisuudessa aivan sekaisin; rutiinit, uni- ja ruokailurytmi, kaikki. Mieltä ei houkuttanut se, että pitäisi alkaa taas heräämään aikaisemmin, nyt jopa tuntia tai kahta aiemmin kuin ennen, koska tuoreella lukiolaisellamme alkaa koulu jatkossa jo kahdeksalta.

Mutta hei, eilinen ja tämä päivä jo käänsivät kelkkani ylösalaisin! Mitä ihanuutta tämä onkaan, kun voi keskittyä kotona kaikessa hiljaisuudessa töihin, palavereihin, kirjoittamaan – mitä ikinä onkin työn alla! Nyt voin kenties saada opintonikin jatkumaan taas sulavammin ja loppuun saakka. Ja voin ottaa päiväunetkin jos siltä tuntuu, etten ole nukkunut tarpeeksi (mitä harvoin olen), jos ei ole hirveän kiireinen päivä.

Arki on ihanaa

Meillä siis vanhin lapsi aloitti nyt lukion ekan luokan, keskimmäinen siirtyi viidennelle luokalle ja nuorin lapsi jatkaa päivähoidossa. Tilanne on aika ainutlaatuinen hyvin moneen vuoteen, koska olen ollut kotiäitinä niin kauan, ja tavallaan tietty edelleenkin olen koska olen myös omaishoitaja nuorimmalle pojallemme, joka on erityislapsi. Kuitenkin se, että saan nyt arkipäivisin täysin omaa rauhaa töille ja muille useamman tunnin ajan, on ihan uutta ja aika ihanaa itseasiassa. En ole osannut kaivata tälläistä rauhaa aiemmin!