Miten me tapasimme - 20 vuotta yhdessä

Tajusin tässä sellaisen, että samalla kun tuskailen lähestyvää 40 vuoden ikää ja miten juhlistaisin sitä, niin meillähän on aihetta toiseenkin juhlaan. Meille tuli miehen kanssa täyteen heinäkuun loppupuolella 20 vuotta yhdessä oloa! Jestas miten pitkältä ajalta 20 vuotta tuntuukin ajatuksena. Toisaalta en tunne itseäni paljoakaan vanhemmaksi mieleltäni, kuin silloin kun tapasimme.

Näin me tapasimme toisemme

Se oli joku tavallinen heinäkuun ilta kaupungilla Vammalassa (nykyään Sastamala). Hämärä muistikuvani sanoo sen olleen arki-ilta, mutta en ole varma koska tarkkaa päivää ei ole muistissa. Tavalliseen tapaan me ajelimme autollani muutaman ystäväni kanssa kaupunkia ympäri, välillä vaihtaen menopelin kaverin poikaystävän autoon. Kävimme varmaankin syömässä, ehkä jossain baarissa pistäytymässä. Kahdella parhaalla kaverillani oli tuolloin poikaystävät mukana matkassa, itse olin sinkku.

Kesken ajelun huomasimme autoni perässä muutaman ”mopoilijan”, tai oikeastaanhan heillä oli kevarit alla. Kaverini alkoivat kiinnostuttaa minua toiseen noista perässä ajavista kuskeista, vaikka emme tienneetkään keitä tai minkä ikäisiä he olivat. En oikein siinä nopeasti tapahtuvien hetkien aikana heti tykästynyt ideaan johonkin ”mopoilijaan” tutustumisesta, koska en ollut koskaan pitänyt niin paljoa kaksipyöräisistä menopeleistä, eivätkä niiden kuskitkaan olleet koskaan säväyttäneet millään tavalla!

Taisimme moikata tuon kuskin kanssa toisillemme jossakin parkkipaikalla, ja huomasin samalla että sehän onkin aika kivan näköinen kaveri. Tiemme erkanivat jossain kohtaa iltaa, ja jäin kotimatkalla muistan pohtineeni, törmäänköhän enää ikinä häneen, ja mikähän tarkoitus tälläkin nyt oli.

Muutama päivä myöhemmin olimme jälleen kaupungilla ystävieni kanssa, kunnes yhtäkkiä tajusimme että siellähän se sama kevarikuski taas menee. Yhdessä kohdassa ystäväni näki tuon mystisen nuoren miehen juttelevan kadulla hänen omalle tutulleen ja tietenkin soitti samantien tälle, kysellen tämän kevarikaverin ikää ja tiedusteli, haluaisiko hän tavata minut. Ha halusihan hän.

Hetken päästä sitten istuinkin jo kevarin kyydissä ensimmäistä kertaa elämässäni, ja siitä se sitten lähti. Kaksipyöräiset menopelit alkoivat olla ihan kivoja. Jatkossa näimme toisiamme varmaankin lähes joka viikonloppu, kunnes muutin omaan vuokra-asuntoon kotoa syksymmällä. Sen jälkeen jo asuimmekin käytännössä yhdessä, vaikka osoitteet olivat eri paikoissa vielä noin puoli vuotta.

20 vuotta myöhemmin

Tässä me olemme edelleen nyt 20 vuotta myöhemmin. 20 vuotta yhteistä elämää ja 8 vuotta avioliittoa takana. Ehkä olemme jollain tapaa muuttuneet ja kasvaneet ennen kaikkea noista nuoruuden ajoista, mitä tulee elämänkokemukseen ja viisauteen sekä molempien tapoihin käsitellä elämän ja arjen vastaiskuja, mutta pohjimmiltaan ollaan samat ihmiset. Meillä on kolme poikaa, joista nuorin on erityislapsi.

Elämä on antanut paljon iloa ja onnen hetkiä, mutta myös opettanut niin surun kuin vastaiskujen, väärien valintojen ja erehdysten kautta. Vaikka monesti olen epäillyt mielessäni, voiko meidän suhde kestää kaikkia niitä haasteita joita meillä on ollut, niin aina olen saanut yllättyä positiivisesti. Me ollaan kestetty, ja kasvettu yhdessä ja erikseen, mutta ei jouduttu erilleen. Toivottavasti edessä on toisetkin 20 vuotta yhdessä, ja enemmän!

Seuraa Instagramissa!