Tilannepäivys lapsen melatoniin ja kaiken maailman niksien kokeilujen jälkeen. Olen kertonut aiemmin meidän erityislapsen unihaasteista sekä väsymyksestäni, joka niistä on luonnollisesti seurannut.
Meillä oli aika ajoin melko raskaitakin unihaasteita muutaman vuoden ajan erityislapsemme ollessa 1-3-vuotias. Toisinaan kului muutamia viikkojakin putkeen niin, että öisin heräiltiin monen monta kertaa välillä pitkien itkukohtausten kera. Toisinaan poika ei taas saanut nukuttua, vaan oli vuoroin pirteä kuin peipponen yölläkin ja toisena hetkenä taas umpiväsynyt, mutta uni ei vaan tullut.
Lopulta kun avasimme suumme näistä haasteista lasten neurologin luona, niin saimme suosituksen kokeilla melatoniinia lapsen uniongelmiin. Kirjoitinkin näistä kokeiluista aiemmin, ja eihän niissä ”hyvin käynyt”. Melatoniini ei ollut pitkäkestoinen apu meille.
Ajan myötä nukkumishaasteet ovat lieventyneet
Kun lopetimme melatoniinikokeilut, päätimme eräältä toiselta äidiltä saamani vinkin mukaan antaa pojan valvoa iltaisin niin pitkään, kun hän luonnollisesti tuntuu valvovan. Niin kauan, kunnes poika itse osoittaa selviä väsymyksen merkkejä, eikä enää jaksa leikkiä. Toisinaan illat venyivät näin lähemmäs puolta yötä, mutta kokeilu johti tuloksiin nopeasti ja yöheräilyt vähenivät, jopa loppuivat kokonaan välillä pitkiksikin jaksoiksi.
Näin olemme sitten jatkaneet toistaiseksi nukkumaan menoja. Poika saa iltapalan noin yhdeksän aikoihin illalla, jonka jälkeen hän saa jatkaa leikkejään vielä. Jossain kohtaa kymmenen ja yhdentoista välissä laitan hänet iltapesujen jälkeen yleensä sänkyyn muutaman pehmolelun kanssa, ja siellä poika saa jatkaa touhujaan. Yleensä hän alkaa tässä kohtaa väsyä ja leikki muuttuu lepäilyksi ja leluille höpöttelyksi. Käyn sanomassa pojalle hyvää yötä jossain kohtaa, mutta en sulje valoja kuitenkaan (muuten tulee raivari), ja pian hän sitten jo yleensä nukkuukin. Sitten vaan valot pois, ja sormet ristiin että nukuttaisiin koko yö. Useimmiten nukutaankin.
Meidän yöheräilyt nykyään
Eihän me niistä heräilyistä olla päästy edelleenkään, mutta onneksi niitä tulee nyt harvemmin. Melkein joka yö joudun nousemaan laittamaan peiton takaisin pojan päälle ja taputtelemaan hetken, mutta enää ei juurikaan tule niitä tunteja kestäviä itkukohtauksia tai toinen toistaan seuraavia heräilyjä. Viime viikolla oli pitkästä aikaa yksi vaikea yö, mutta sekin jäi kerraksi.
Mikä on uutta, on se että meidän pikku mies vietti myös yhden sellaisen yön taannoin, jolloin hän heräsi noin kolmen aikaan yöllä naureskellen. Tästä seurasi kolme tuntia naurua, höpötystä, pyörimistä ja leikkiä sängyssä. Hän siis valvoi kolme tuntia pirteänä kuin peipponen, ja nukahti lopulta aamulla uudelleen. En tiedä, mistä oli kyse mutta toivon ettei noitakaan öitä tule useampia, vaikka poika ei itkenytkään tuona yönä yhtään. En kuitenkaan saanut itse nukuttua siltä riemun määrältä, koska pienimmätkin äänet häiritsevät omaa untani. 🙂
