Minulle pienyrittäjyys on elämäntapa. Se ei ole (todennäköisesti) mikään hetkellinen vaihe ennen miljoonabisnestä mutta never say never, viisaat ovat joskus sanoneet! Minulla ei ole isoja kasvutavoitteita, enkä haaveile työntekijöiden palkkaamisesta. Toisinaan toki tarvitsisin kipeästi apuja, mutta sisäinen sitkeä sissi vaan tekee minä itse-asenteella kaiken.
Viime aikoina eri medioissa on ollut paljon puhetta ja keskustelua pienyrittäjistä, teemana yel-uudistus. Samalla on nostettu esiin pienyrittäjien todellisia ansioita, ja puolusteltu sekä kyseenalaistettukin pienyrittäjien tapaa tehdä bisnestä.
Onko totuus se, ettei kannata olla pienyrittäjä?
Jos miettii pienyrittäjien keskituloa, joka on eri medioiden mukaan 2000 euroa kuukaudessa, niin eihän silloin yrittämisen välttämättä ajattelisi olevan kannattavaa tai järkevää. Miksi yrittää, jos palkkatyöntekijänä voisi saada enemmän?
Onko kukaan miettinyt sitä, että moni alkaa yrittäjäksi, koska ei saa palkkatyötä? Ja toisinaan yritykset ovat valmiita maksamaan palkkioita laskuina, mutta eivät palkkana. Tästä syystä työpaikkailmoituksissa on paljon vuokratyöpaikkoja.
Omaan pienyrittäjyyteeni on monen monia syitä, joita on ulkopuolelta myös toisinaan kyseenalaistettu. Ensimmäiseksi se, että on haastavaa saada aivan samoja töitä palkkatyönä omilla ehdoillaan. Omassa elämäntilanteessani en voisi käydä kaukana kotoa töissä ja kaikkihan on lähtenyt siitä, että halusin yhdistää työn ja perheen saumattomasti. Toiseksi, nautin siitä, että saan itse melko pitkälle valita työaikani ja työn teon tavat. Saan suunnitella uusia palveluja. Aivot suunnittelevat aina jotakin. Kolmanneksi, tämä on oikeasti elämäntapa, ihan kuin sisään koodattu juttu. Että sitä yrittää joka solulla ja henkeen ja vereen, vaikka välillä kaikki menisi päin puuta.
Uskon, että monilla pienyrittäjilla taustalla ovat osittain samat asiat ja syyt jatkaa sitkeästi puurtamista. Yrittäjyys on elämäntapa ja asenne, josta ei pääse irti vaikka tuloja ei välillä olisikaan. Ja onko parempi yrittää edes osa-aikaisesti kuin olla työttömänä? Vastaus on helppo! Siksi yrittäjäksi ryhtymisen pitäisi olla helppoa, ja itsensä työllistämisen yrittäjänä enemmän tuettua.
”Hinnoittelet väärin, jos et tienaa tarpeeksi”
Tälläisiä kommentteja olen lukenut paljon pienyrittäjiin liittyvissä (yel-uudistuksen) keskusteluissa viime aikoina. Helppohan se on sanoa sivusta, että nosta hintoja niin saat enemmän palkkaa. Ei se kuitenkaan mene ihan niin, kuin jos nostettaisiin maitopurkin hintaa kaupassa.
Jos itse nostaisin yhtäkkiä hintojani vastaamaan vaikkapa suurten mainostoimistojen hintatasoa tai lähelle niitä, se olisi sitten siinä. Olemassa olevat asiakkaat jäisivät pois, eikä uusia kuuluisi. Omat tuloni ovat sidoksissa pitkälti aikaan eli tuntityöhön, kuten monien muidenkin pienyrittäjien tulot. Ja sitä kultaista aikaa minulla ei taas ole ollut tarpeeksi viime vuosina, jossa taas ovat taustalla perhesyyt.
Palvelen itse pääasiassa toisia pienyrittäjiä
Pienyrittäjillä on harvoin varaa laittaa tuhansia euroja markkinointiin kuukausittain, hyvä jos edes satoja euroja. Ja kun miettii 2000 euron käteen jäävää kuukausipalkkaa, niin eihän siitä enää voi ylimääräistä repiä mihinkään.
Pienyrittäjyys on lähellä sydäntäni ja siksipä haluan auttaa ja tukea muista pienyrittäjiä loistamaan. Toteutan kotisivut pienyritykselle sekä laajasti muista digimarkkinoinnin ja sisällöntuotannon palveluita. Lue lisää täältä.
[…] Pienyrittäjyys on elämäntapa […]
Itse olen ollut lähes koko aikuisikäni pienyrittäjänä, kohta tulee 15 vuosi yrittäjänä ja en vaihtaisi koskaan takaisin työntekijäksi (tein hommia 3,5 kk raksalla tuntiliksalla). Pienyrittäjänä olet töissä 24/7 ja paiskit töitä leipäsi eteen joka päivä vähintäänkin sen 8-12h, myös viikonloppuisin sitten erikseen voi lomiakin pidellä. Itse ensimmäisen 5-6 vuoden aikana en pitänyt ollenkaan lomia, toki pyhäpäivät olin lomilla mutta nyt on voinut pitää jo 2-3 viikon lomia vuodessa.