Tällainen vajaa nelikymppinen nörttinainen olen oikeasti! Samaistutko mihinkään näistä?
Kävin taannoin tarinallistamisen kurssin opintojeni osana ja mielessäni alkoikin pyöriä, pitäisikö täällä blogissakin kertoa hieman enemmän siitä, kuka olen ja ennen kaikkea millainen olen.
Olenkin jo todennut niin monta kertaa sen, että teen töitä kotoa käsin digimarkkinoinnin parissa yrittäjänä, palvellen pienyrityksiä kotisivuihin, someen, sisältöihin ja digimarkkinointiin liittyen. Perheeseeni kuuluu 3 poikaa ja aviomies. Yksi lapsistamme on erityislapsi, ja asumme vanhassa omakotitalossa. Nämä ovat selvää kauraa? Mitäs muuta?
1. Olen kotoisin Helsingistä
Kyllä! Olen syntynyt Helsingissä Malmilla ja asunut Helsingissä reilu 7-vuotiaaksi. Koko muun elämäni ajan olen asunut täällä ”maalla” eli Pirkanmaalla Sastamalassa. Sastamala on entiseltä nimeltään muuten Vammala, voi olla että joku tuntee sen siitä paremmin. Helsinki on rakas kotikaupunkini, jossa harmiksi pääsee käymään tosi harvoin!
2. Olen varttunut sijaiskodissa
Muutin pikkuveljeni kanssa lastenkotiin Helsingissä ollessamme 4- ja 5-vuotiaita, koska äitimme kuoli eikä isämme pystynyt huolehtimaan meistä. Lastenkoti oli meille ihana, rakas ja ikimuistoinen paikka asua noin 2 vuotta, jonka jälkeen meidät sijoitettiin sijaiskotiin Pirkanmaalle, konkreettisesti maalle. Sijaisperheemme kautta uusi kotimme oli maatilalla, jossa oli lehmiä, kanoja, possuja, hevosia, kaikenlaisia eläimiä. Opin pitämään luonnosta ja metsistä ja eläimistä varmaankin siksi, että vietin keskellä niitä reilu kymmenen vuotta lapsuudestani ja nuoruudestani. Samassa sijaisperheessä oli parhaimmillaan samanaikaisesti viisi muutakin sijaiskotilasta meidän kanssamme. Kesäisin perheeseen otettiin ”kesälapsia” hoitoon ympäri Suomea, joten lapsia oli yhtä aikaa jopa reilusti yli kymmenen välillä! Pienempänä lapsena tämä oli tosi kivaa, ja kesäisin ei tarvinnut miettiä koskaan, mitä tehtäisiin. Aina oli jotain meneillään ja kaikkea sattui ja tapahtui!
3. Rakastan luontoa, merta ja tiedettä
Luonnon rauha ja meren ranta ovat rakkaita juttuja minulle. Okei en pääse nykyään useinkaan kokemaan meren rantaa läheltä, koska asumme sisä-Suomessa, mutta lapsuudesta mieleeni on piirtynyt ikuinen jälki meren tuoksusta aaltoineen, lukuisten isäni kanssa tehtyjen kalastusretkien ansiosta. Vaikka meidät otettiin huostaan pienenä, saimme tavata omaa isäämme joka otti minut ja veljeni mukaan kalastusreissuihin tosi usein. Helsingin rantoja on siis tullut samoiltua pienenä paljon! Lisäksi omista vauva-ajan valokuvistani selviää, että jo olen alle vuoden ikäisenä ollut mukana isommillakin reissuilla isoisän laivalla merellä.
Luonto on minulle rauhoittava ja lääkitsevä juttu, erityisesti metsä ja rannat. Samaa tekee kukat!
Niin se tiedekin!
Todellakin, maailmankaikkeuden olemuksen pohdiskelu on ollut juttuni jo aika pienestä lähtien. Rakastan tiedeuutisia, tiedekirjoja, tiededokumentteja.. erityisesti niitä, joihin liittyy tähtitiede. Myös lääketiede kiinnostaa paljon. Erityislapsemme sairauden takia olen innostunut itseoppimaan asioita perinnöllisyystieteistäkin. Kaikki yliluonnollinenkin vähän kiehtoo.
4. Meille syntyi erityislapsi yllätyksenä
No tämä ei mikään uusi juttu enää olekaan, mutta iso juttu perheeni elämässä kylläkin. Reilussa neljässä vuodessa alkuun vaikea muutos on muuttunut perusarjeksi, jossa emme edes joka päivä muista sitä, että pienin lapsi on erityinen. Hänellä on KAT6A-niminen, synnynnäinen harvinaissairaus joka ei ole periytynyt meiltä vanhemmilta tai muuten meidän suvuissa. Olen oman lapsen omaishoitaja tällä hetkellä.
5. Olen luultavasti erityisherkkä introvertti ihminen
Näin olen vähän itse tuumaillut ja ”diagnosoinut” tässä elämän myötä. Erakoksikin sielultaan voisi joku varmaan minua kutsua kansanläheisemmin. Olen ehkä aina jotenkin tuntenut itseni vähän erilaiseksi kuin muut, kiinnostuksen kohteitteni ja muiden suhteen. En viihdy ihmispaljoudessa, en halua olla keskipisteenä missään, en nauti isossa porukassa olemisesta. En tykkää esiintyä, pelkään sitä melkeinpä. Olen ollut myös aina tosi ujo mutta toki tämä on helpottunut aikuiselämässä huomattavasti. Tunnen ahdistuvani helposti, mitä enemmän on ihmisiä ”samassa sopassa”, oli se sitten joku konflikti tai palaveri tai asian hoitaminen, työssä tai yksityiselämässä. Mitä yksinkertaisemmin, sen parempi kiitos! En edellisistä huolimatta sanoisi itseäni missään nimessä jotenkin sosiaalisesti rajoittuneeksi, koska nautin kyllä ihmisten näkemisestä ja heidän keskellä olostaan. Esimerkiksi lomareissut, ostoskeskukset, tapahtumat, konsertit yms. ovat ihania juttuja joissa ei ihmisten paljous ole paha juttu.
6. Rakastan elokuvia – ihan hulluna
Tämä ei ole mitään sellaista ”katson elokuvia silloin tällöin” -harrastusta vaan todella olen leffahullu ja niin on meidän koko perhekin. En siltikään ole nähnyt kaikkia maailman leffoja, enkä edes kaikkia klassikoita mistä toiset joskus puhuu, mutta katsottua tulee nykyään kaikki uusimmat suuret elokuvat suomesta ja maailmalta. Eniten tykkään ulkomaalaisita elokuvista. Toisinaan meillä katsotaan joka päivä joku uusi elokuva.
Muut kulttuurikokemukset eivät olekaan niin innostavia. En lue juurikaan kirjoista tarinoita, tai käy perinteisissä teattereissa. Jos lähtisin jonnekin keikalle, se olisi varmaankin suomalaista stand uppia tai jonkun maailman luokan laulajan keikka.
7. Kotini on linnani ja kahvi on parasta
Kuten jo edellä totesinkin, minussa on erakon vikaa. Viihdyn kotona paremmin kuin missään muualla, ja voisin oikestaan vaan olla kotona! Teen töitä kotitoimistosta käsin (toimisto on nykyään keittiön pöytä mutta kuitenkin…).
Kahvi. Sitä ilman en voisi olla. Päivittäin aika kuluu ja työt tulee tehtyä, kunhan 3h välein on kahvia.
8. Elämäni suurin haaste?
Tähän mennessä elämäni suurin haaste ja opettaja on ollut tietysti yleensäkin äitiys, mutta erityisesti erityislapsen äitiys. Siinä on mennyt uusiksi kaikki ennakkokäsitykset erilaisuudesta, vammaisuudesta ja omista jaksamisen rajoistakin. Luulin aina, että minusta ei olisi millään tavalla vammaisen lapsen äidiksi, näin varmaan moni ajattelee. Mutta minusta vain tuli erityislapsen äiti, ja pystyin siihen. Jaksan sen. Ei se lopulta ollutkaan niin vaikeaa ja kamalaa. Toki me emme voi tietää mitä haasteita tulevaisuus tuo, mutta juuri nyt ajattelen, että en voisi kuvitellakaan muuta kuin olevani meidän ihanan pikku miehen äiti!
9. En jaksa sisustaa enkä osaa kokata!
Olen surkea kokki, varmasti sen takia etten ole paljon kokkailut mutta toisaalta se ei kauheasti innostakaan minua. Leipominen on mukavaa ja perusjutut onnistuu kohtalaisesti. Olisi ihanaa jos meidän koti olisi viimeisen päälle kauniisti mietitty ja sisustettu, mutta sekään ei oikein nappaa. Tykkään vaihdella järjestystä silloin tällöin ja vaihtaa verhoja ja vähän väriä kotiin mutta sellainen suunniteltu ja yksityiskohtineen ja värikarttojen kanssa mietitty sisustus? Not my thing. Joku muu saa kyllä mieluusti tulla sisustamaan meille!
10. En jaksa hötkyillä turhista
Enkä ole pilkunviilaaja oikein missään asioissa. Sen sijaan jos keksin jonkun mielestäni hyvän idean, niin sitten se pitäisi saada nyt ja heti eikä yhtään myöhemmin valmiiksi. Muuten olen aika tasaisen tylsä mieleltäni – omasta mielestäni. Kodin ei tarvitse kiiltää eikä olla tiptop. Useimmiten olen tyytyväinen, kun asiat ovat sinne päin hyvin. Onneksi miehessäni on pilkunviilaajan vikaa, niin menee ainakin tärkeimmät asiat aina nappiin eikä ihan vierestä!
Näiden ja perheeni lisäksi minulle rakkaita juttuja ovat esimerkiksi laskettelu, Lappi, kirjoittaminen, hömppäsarjat (esim. Kardashians), dance-musiikki, suklaa. Jos voisin olla mitä vaan (ja jälleen nuori), opiskelisin ehkäpä lääkäriksi. Sen lisäksi olisi mahtavaa olla DJ, joka tanssittaa ihmisiä.
