Kolikolla on kaksi puolta, sanotaan. Perheellä on sata eri puolta ja siltikään siitä ei ota selvää. Mutta tiedätkö mitä, ilman perhettäni en olisi minä. Olisitko sinä Sinä? Tärkeimmät ja suurimmat elämänopit tulevat luultavasti perheeltä ja perheen kanssa koetuista asioista.
Perheeseen liittyy monia hassuja sanontoja, joita tässä pohdin tänään. Miksi sanotaan, että perhe on pahin? Se on tutun elokuvan nimi suomeksi, mutta mitä muuta sen taakse kätkeytyy? Siksikö perhe on pahin, että perhettään ei voi valita? Se ei täysin pidä paikkaansa perhettä perustaessa ja kumppania valitessa mutta siltä osin tietenkin, että itse ei voi vaikuttaa siihen, millaiseen perheeseen on syntynyt! Kumpa voisikin valita, ajattelen itsekin helposti. Synnyin itse äidille ja isälle, joilla ei ollut kaikki hyvin ja se kulminoitui äidin kuolemaan ollessani 5-vuotias. Olen monesti toivonut asioiden olleen aivan eri tavalla, biologisten vanhempieni olleen raittiita ja hyvinvoivia, ”tavallisia” ihmisiä!
Asialla on toinenkin puolensa. Jos minun ja pikkuveljeni elämä pienenä ei olisi ollut sellainen kuin se oli, en olisi tänään ja tässä tämä sama ihminen kuin olen. En usko että minulla olisi juuri näitä lapsia ja juuri tämän puolison kanssa ja että asuisin kaukana synnyinkaupungistani Helsingistä. En usko että tekisin tätä työtä ja kirjoittaisin tätä blogia juuri nyt. Tähän pisteeseen päätyminen vaati kaiken sen, mitä elämässäni on tapahtunut matkan varrella.
Perhe on yksi ja iso, ikuinen huolenaihe
Perhettään ei voi valita siinäkään, että on suuren suuri hyvä tuuri ja onni, kun ja jos saa omia lapsia! Ja ovatko lapset terveitä, kasvaako heistä hyvinvoivia, elävätkö he pitkään ja saavatko he hyvän (aikuis)elämän – näihin kaikkiin asioihin ei voi itse 100%:sti vaikuttaa millään.
Meille on siunaantunut kaksi perustervettä lasta ja yksi erityislapsi. Tässä ja nyt asiat ovat hyvin mutta tietenkin toisinaan murehdin tulevaisuutta. Pärjääkö lapset isona, entä sitten kun minä olen vanha tai en ole täällä enää? Miten ihmeessä meidän erityislapsemme pärjää elämässä, kun emme voi ikuisesti itse huolehtia hänestä? Perhe on huoli – aina!
Perhe on läsnä ja ympärillä aina, kaiken aikaa
Tämä on se ydin juttu perheessä. Se on ja pysyy siinä ympärillä hyvässä ja pahassa, olipa sinulla hyvä tai huono päivä, ilo tai suru tai mitä vaan. Perhe on siinä samassa jamassa kanssasi, missä jamassa ikinä oletkin – ja pysyy. Se on hyvä asia, mutta tietenkin inhimillisenä ihmisenä, äitinä ja vaimona sitä haluaa joskus päästä hetkeksi pakoon ihan kaikilta, myös perheeltään. Pako onnistuu pieneksi hetkeksi vaikka lenkillä, ulkoilemalla, shoppaillessa, ystäviä nähdessä tms. mutta se on useimmiten vain pienen pieni ohi kiitävä hetki ”hiljaisuutta”, sillä pian vähintään puhelin soi tai piippaa ja huomaat että ilman sinua ei pärjätä! Rakas perhe<3
”Perhe on painajainen”
Sitähän se on, vähän väliä ja koko ajan. No ei vaisinkaan! Mutta koko ajan on jotain meneillään, asioita ratkottavana, lasten haasteita, harmeja tai toiveita ja koulu- tai harrastusjuttuja joita hoidetaan. Joku on kipeänä vähän väliä tai sitten ollaan kaikki 5 ihmistä yhtä aikaa sairaana. Sitten on oma pää kaiken keskellä. Ja kun on (lapsi)perhettä ympärillä, niin tarpeellinen määrä unta, lepoa ja palautumista itselle – se on usein kiven alla. Mutta en vaihtaisi mitään pois!
Perhe voi varmasti olla oikea painajainenkin. Voisin ehkä kuvata omaa varhaislapsuuden perhettäni tietynlaiseksi painajaiseksi. Nyt tällä iällä voin sen sanoa ääneenkin, tuo perhe ei ollut normaali, ei terve eikä hyvä paikka lapselle. En olisi voinut tätä sanoa vielä 15-20 vuotta sitten, jolloin pidin vielä itsepintaisesti kiinni vain hyvistä harvoista muistoista piilottaen ja kieltäen ne huonot seikat ja muistot. Mutta en voinut valita perhettäni, ja siltikin muistot äidistä ovat rakkaita ja samoin hyvät hetket ja muistot isästä. Ja ilman juuri minun lapsuuttani en olisi sama ihminen tänään!
Perhe on paras
Lopulta kaikessa ihanuudessaan ja kauheudessaan perhe on parasta elämässä. Kaikilla meillä on tai on ollut perhe, vaikka ei olisi omia lapsia. Perhe voi olla myös muutakin kuin sukulaisuuteen perustuvaa – olenhan itsekin kasvanut sijaisperheessä yli kymmenen vuotta, enkä voi sanoa tuota perhettä muuksi kuin minun perheeksi.
Perhe ja sen rakkaat ihmiset ovat parasta elämässä, mutta kuten rakkauteen yleensä – soppaan liittyy myös aina vastavoima eli viha, turhautuminen ja ärtymys. Perhettään rakastaa ja vihaa, mutta silloin kun sitä vihaa, sen tekee rakkaudella. Perheeni on paras, sillä se on minun näköinen perhe, ja kaikki sen jäsenet tuntevat minut läpikotaisin. Ja minä sen jäsenet.
Muita viisauksia ja sanontoja perheestä
Perhe on ensimmäinen paikka, jossa opit kuuntelemaan, jakamaan, kestämään, kunnioittamaan, auttamaan. (Paavi Franciscus)
Niin totta! Perheestä lähtee ana se ydin – sanotaan sitä nyt vaikka kasvatukseksi mutta myös elämän perusopit. Jos perheessä ja kotona ei tueta näitä oppeja, niitä tuskin tulee vahvana muualtakaan.
Kun tarkastelet elämääsi, suurimmat ilot ovat perheen ilot. (J. Brothers)
Oman elämäni kohokohdat ja parhaat muistot liittyvät kaikki perheeseen, kun niitä alkaa käydä mielessä läpi. Liittyykö sinulla?
Kotisi on siellä missä sydämesi on
Tätä olen pohtinut monesti, ja todennut sen olevan juuri näin. Asuimmepa tai olimmepa missä tahansa, koti on siellä missä rakkaat ihmisetkin. Koti ei ole niinkään fyysinen paikka, vaan sen luovat toiset ihmiset.
