Tämä elokuva herätti pintaan piilossa olleet muistot ja tunteeni alkoholistivanhempien lapsena.
Elokuvataide on aina ollut tehokas tapa kuvata ihmisenä olemisen monimuotoisuutta, erityisesti silloin, kun se tarttuu vaikeisiin ja monisyisiin aiheisiin. Olen jonkin sortin leffahullu, ja monet hyvät elokuvat tuleekin katsottua monen monta kertaa, ja aina jotenkin onnistun löytämään niistä uusia puolia ja opetuksia. Niin myös nyt, kun uudelleen katsoin tämän elokuvan.
Bradley Cooperin ohjaama ja tähdittämä elokuva A Star is Born on teos, joka lukeutuu ehdottomasti yhdeksi mielestäni parhaista elokuvista. Se pureutuu syvälle alkoholismin vaikutuksiin yksilön ja läheisten elämässä. Päähenkilö Jackson Mainen kamppailu alkoholismin kanssa on sydäntä särkevää katsottavaa, mutta se antaa myös tärkeän näkökulman siihen, miten alkoholistin elämä voi vaikuttaa ympäröiviin ihmisiin.
Elokuvassa ei kuvata alkoholismia lapsen silmin, mutta katsoessani sitä mieleni palautui vahvasti niihin tuntemuksiin, pettymyksiin ja sinisilmäiseen toivoon joita koin pienenä lapsena, kun vartuin vielä biologisten vanhempieni kanssa. He molemmat olivat alkoholisteja, johon liittyy varmasti moniakin tapahtumia joita en tietoisesti muista, mutta tämän elokuvankin herättämän epätoivon ja pettymyksen tunteet muistan.
Lapsen kokemus: Elämää alkoholistin varjossa
Muistan kun vanhemmat olivat juoneet ja meillä oli aikuisia vieraita juhlimassa. Hyväntuulinen ajanvietto eskaloitui riidaksi ja huudoksi, ja pian lentelivät jo pullot ja lasinsirut. Muistan, kun taas huusimme pikkuveljeni kanssa aikuisille ihmisille itkuisina ja kauhuissamme äänemme käheiksi, että lopettakaa tappelu (olimme alle 5-vuotiaita). Muistan jälkikäteen lepyttelyt ja lepertelyt ja lupaukset, kuinka enää koskaan ei sattuisi mitään vastaavaa, kunnes taas sattui.
Muistan kun olimme veljeni kanssa jo lastenkotiin huostaanotettuja äitimme kuoleman jälkeen, ja pääsimme viikonloppuisin kylään isällemme. Odotin aina innoissani näitä tapaamisia ja kotiin oli kiva päästä. Isä oli toisinaan selvin päin, useimmiten ei kokonaan. Se pettymys oli aina valtavaa, kun isä taas joi. Sitten uskoin täysin kun hän taas lupasi kautta kaiken maan ja taivaan välissä, että ensi kerralla hän olisi selvin päin, mutta ei kuitenkaan ollut. Samoja tuntemuksia voi varmasti tuntea alkoholistin puolisokin, joka ei ole itse alkoholisti. Lohdutonta uskoa parempaan huomiseen ja lupauksiin. Tokihan joskus apu osuu oikeaan osoitteeseen ja kuntoutus auttaa, mutta ei aina.
Elokuvassa Jackson Mainen arki on täynnä suuria tunteita, mutta myös tuhoisia hetkiä. Hänen alkoholisminsa ei vain vaaranna hänen uraansa, vaan myös ihmissuhteita. Hän yrittää tasapainotella musiikkiuran ja rakkaussuhteensa kanssa, mutta alkoholi vetää häntä jatkuvasti syvemmälle pimeyteen. Elokuva näyttää raastavalla tavalla, kuinka riippuvuus voi ajaa ihmisen äärimmäisiin tekoihin ja vaikuttaa hänen itsetuntoonsa, käyttäytymiseensä ja kykyynsä ylläpitää läheisiä suhteita.
Toivoa on
Vaikka A Star is Born päättyy traagisesti, se myös muistuttaa toivon ja avun merkityksestä. Jackson Mainen kamppailu on äärimmäinen esimerkki alkoholismin vaikutuksista, mutta se ei ole koko kuva. Avun hakeminen, tukiverkostot ja terapeuttiset interventiot voivat tehdä valtavan eron sekä alkoholistin että heidän läheistensä elämässä.
Valitettavasti omassa lapsuudessani mikään apu ei auttanut eikä sellaista ollut kunnolla tarjolla, vaan äitini kuoli osittain alkoholismin seurauksena, vaikka kuolema ei suoraan siihen liittynytkään. Isäni ei voinut jäädä huoltajaksi meille lapsille omien ongelmiensa takia. Meidät huostaanotettiin ensin lastenkotiin, josta muutimme myöhemmin sijaisperheeseen. Päätin jo varhain nuorena, että samanlaista kokemusta en ikinä sallisi omien lasteni kokevan, ja onneksi elämä onkin tarjonnut matkan, jolla se on ollut mahdollista.
Elokuvan voimakkaat kohtaukset herättävät varmasti kaikissa monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Jos on kohdannut elämässään alkoholismia muodossa tai toisessa, tämän elokuvan katsomisen myötä vanhat ja piilevätkin tuntemukset todennäköisesti heräävät henkiin, kuten itselleni kävi. Tunteet ja muistot voivat tehdä kipeää, mutta ne muistuttavat meitä siitä, kuinka tärkeää on tarjota tukea niille, jotka kamppailevat alkoholismin ja mielenterveyshaasteiden kanssa, ja erityisesti niille lapsille, jotka kantavat tämän kaltaisten kamppailun taakkaa sydämessään.
