Juhannus kotona – tylsääkö? Pakko myöntää että kotia parempi paikka juhannuksena olisi joku kiva mökki järven tai meren rannalla. Koti tulee hyvänä kakkosena ja juhannuspaikkana tänäkin vuonna.
Meidän juhannusaatto oli eilen aika kirjava, vaikkakin vain ”tavallista” kotiarkea. Päivällä vain ’oltiin’ ja mies teki opintotehtäviään. Lähempänä iltaa lähdettiin pyöräilylenkille koko perhe, ajatuksena oli käydä 10 kilometrin päässä moikkaamassa mummulassa. Meidän pienin poika ei tietysti vielä pyöräile erityishaasteiden takia ja niinpä ajatuksena oli samalla testata, mahtuuko hän edelleen pyörän perässä vedettävään kärryynsä. Nippa nappa mies vielä sinne mahtui. Mieltäni hieman epäilytti noin pitkä pyörälenkki ja miten pikkumies sen jaksaisi alusta loppuun, sillä lenkit ovat aiemmin olleet vain muutamien kilometrien pituisia.
Ihme kyllä, koko matka oli niin hauskaa, pikku mies vain nauroi ja kiljahteli riemusta sekä potkia hytkytti riemuissaan kärryään. Siinä oli miehellä hieman tuskaa pyöräillä toisinaan – hän kuvasikin menoa sellaiseksi, kuin parin polkaisun jälkeen menisi välillä kolme taaksepäin. Juhannuksen kuntolenkin kruunasi aurinko kirkkaalta taivaalta.
Kotona sitten laitettiin illan suussa ruokaa ja leivoin elämäni ensimmäisen britakakun (tästä kerron myöhemmin). Lopputulos oli oikein makoisa! Saunottiin ja ihmeteltiin pihalla juhannusyötä ja sen valoa. Naapureista raikasi välillä musiikki, ja se sellainen joidenkin arjessa perinteisempi juhannuksen juhlinta, jonka täyttää kahvia ja limsaa vahvemmat juomat. Eipä sekään häiriöksi ollut, tosi ihana juhannus! Yömyöhään laitettiin vielä elokuva pyörimään ja siihen sitten taisi itse kukin nukahtaa – sohvalle. 😀 Pienin poika nukkui juhannusyön täydellisen hyvin, ihanaa.
Tänään juhannuspäivänä ajatuksena on jatkaa leppoisaa oleskelua tekemättä mitään. Tai no, ehkä kirjoitan blogeja kuten juuri nyt mutta muuten suuntaan mieluiten ulkoilmaan, pyöräilemään uudelleen ja jos uskaltaisin uimaankin niin se olisi jotain. En ole uinut pariin vuoteen! Mielessä kutittelee myös ajatus onkimisesta lasten kanssa.
