Nyt se on virallista: kuulossani on kunnolla vikaa. Tarkemmin sanoen sekä matalissa että korkeissa äänissä kuulokykyni loppuu jossain kohtaa ja ero on selkeä vasemman ja oikean korvan välillä, joista vasen siis kuulee huonommin. En tiennyt etukäteen että korkeiden äänien kuulemisessakin on ongelmaa, mutta se selittää miksi television korkeat äänet ovat välillä niin outoja, kuin tynnyristä tulisivat.
Kuulo-ongelmani juontuvat siis jo neljä vuotta jatkuneesta tinnituksesta vasemmassa korvassa, jonka kaveriksi ilmaantui yks kaks kuulon alenema pari kuukautta sitten. Pian mukaan tuli myös huimausoireita.
Olin siis kuulotutkimuksessa pari viikkoa sitten ja jotenkin etukäteen kuvittelin että saan taas kerran kuulla että ”korvien välillä on kuulossa hienon hienoa eroa, joka menee normaaliin variaatioon, ei vaadi jatkotoimenpiteitä”. Tiesin toki itse että en oikeasti kuule bassoääniä vasemmalla korvalla, mutta pessimisti ei pety -asenteella menin tutkimuksiin. Tavallaan onnekseni tulos oli selvä, eikä tarvinnut jäädä oman onnen nojaan enää asian kanssa. Nyt odotan siis pään magneettikuvausta, jossa tullaan tutkimaan ja sulkemaan (toivottavasti) pois kuulohermokasvaimen mahdollisuus. Muita mahdollisia syitä tinnitukseen ja muihin oireisiin voi vain arvailla. Sain kuulla taas kerran myös Menieren taudista ja muista mahdollisuuksista, mutta tässä kohtaa diagnoosia ei voinut vielä antaa.
Mielessäni on pyörinyt kaikenlaista tuon kuulotutkimuksen jälkeen. Pelottaa ja samalla on hyvä olo siitä, että ongelmani otetaan vakavasti ja se tutkitaan. Muutaman kerran aivoni ovat lähteneet totutulle laukalleen kuvitellen sitä kaikkein pahinta, että siellä sisäkorvassa on kasvain ja kuinka se pitää leikata avaamalla kalloa. Ja sitten leikkauksessa voi halvaantua puolet kasvoista ja kuntoutuminen voi olla hyvin pitkä tie.. ja mitä kaikkea nyt googlettamalla löytyykin aiheesta. Kuulohermon kasvaimet ovat aina hyvänlaatuisia, mutta eipä se tieto auta tässä kohtaa, kaikenlaisia toimenpiteitä ja leikkauksia pelkäävällä. Magneettikuvaukseen pitää odottaa pääsyä vielä lähes kaksi kuukautta, joten odottavan aika menee hyvin pitkäksi. Miksi ihmeessä ihmismieli aina kuvitteleekin sitä pahinta tapahtuvaksi, kun oikeasti ja todennäköisesti kyseessä on joku paljon pienempi ongelma?
Onneksi kesä ja loma ovat tässä välissä ennen kuvausta ja toivottavasti saan ajatukseni siirrettyä muuhun. Ystäväni tinnitus tosin on tällä hetkellä joka päivä hieman erilainen ja aiempi matala humina on saanut seurakseen korkean jatkuvan piippauksen, joka häiritsee toisinaan myös oikeaa korvaa. Niinpä asian unohtaminen ei ole niin kovin helppoa!
