Hyvinvointi

Miten laihtua yli 40-vuotiaana?

”Eihän sun tarvi laihduttaa” kuulen sanottavan usein jos viittaan tavalla tai toisella kehoni koostumukseen, niin kuin en olisi siihen tyytyväinen. ”Onhan sulla varaa herkkuja syödä” on toinen kommentti mitä usein kuulen. Kun ei ole sairaalloisen ylipainoinen niin että sen näkee kilometrien päähän niin kaikenko pitäisi on hyvin? Mutta kun ei ole!

Tämä aihe on ehkä vähän tabu ja jännittää kirjoittaa yhtään mitään laihduttamisesta tai sinne päinkään. Some pursuaa mielipiteitä, kehopositiivisuutta ja ärsykkeitä suuntaan ja toiseen ja niistä tuleekin usein sellainen olo, että parempi olla vaan hiljaa. Totuus on kuitenkin omalla kohdallani se, että vaikka päälle päin en näyttäne ylipainoiselta muiden silmiin, niin kyllä vaan on painoon tullut 20 kg lisää siihen mitä painoin 15 vuotta sitten, silloin urheilematta tai seuraamatta mitään dieettejä. Ja huomaan sen. Oloni ei ole hyvä, jaksamisessa on haasteita, olo on usein turvonnut ja raskas ja terveydessäkin on pieniä reistailuja. Sormet ovat turvoksissa pienistäkin herkutteluista. Alkuperäinen vihki- tai kihlasormus ei mahdu enää. Haluan paremman olon! Huom. tämän kirjoituksen kuvat on napattu pari kesää sitten sellaisessa vähän paremmassa olotilassa kuin tässä ja nyt. 🙂

Painoindeksini näyttää lievää ylipainoa ja en voi väittää yhtään, etteikö se pitäisi paikkansa koska painoni ei ole peräisin supertreenatuista lihaksista vaan jostain muusta paljon pehmeämmästä niiden tilalla. Ja siis painoindeksi on ollut aiemmin paljon pienempikin! Mitä tulee kehopositiivisuuteen, niin suhtaudun kehooni positiivisesti! Tiedostan kuitenkin samalla, etten ole pitänyt kehostani parasta mahdollista huolta – ja painoni sekä kehonkoostumukseni ovat täysin omien valintojeni seurausta, jotka haluan muuttaa.

Miten voin muuttaa huonon kierteen kehonkoostumuksen kanssa?

Siinäpä se kysymys. Oikeastaan en haluaisi puhua laihduttamisesta vaan pysyvistä elämäntapojen muutoksista, joiden tavoitteena on kevyempi olo ja kehonkoostumus. Sen olen todennut menneinä vuosina useamman kerran olotilani kanssa jojoillessa, että painolla ei ole aina merkitystä siihen, miten pienet vaatteet päälle menevät.

Näin olen saanut lyhytaikaisia onnistumisia aiemmin

Pelkästään ruokavaliota ja ruokailurytmiä muokkaamalla olen parissa kuukaudessa sujahtanut yhtäkkiä vanhoihin pienempiin vaatteisiin ja hetken aikaa ollut fiiliksissä hyvästä ja kevyestä olotilasta viime vuosien aikana toistamiseen, mutta sitten taas olen sortunut toistuviin herkutteluihin, syömään myöhään illalla raskaasti ja pöhöttynyt olotila on tullut yks kaks takaisin senttien kanssa. Onnistumisen kertoinani en ole käynyt edes vaa’alla vaan todennut, että vaakaa tuijottamalla ei tuloksia tule vaan sen näkee ja kokee sitten omassa olossa ja kehon piirteissä, milloin on hyvä.

Mikä on toiminut ns. laihdutusprojekteissani

  • Säännöllinen ruokailurytmi: 5 ateriaa päivässä, tasaisin väliajoin (tiedän – ei onnistu kaikkien arjessa).
  • Sopivat ateriakoot: Ei vatsaa ähkyyn vaan pieniä kevyitä aterioita, joissa aamupala ja lounas voivat olla tuhdimmat, keventäen kohti iltaa.
  • Kalorien laskenta suuntaa antavasti. Vähän liikkuvana olen arvioinut muutamien kevyiden verkkovalmennusten avulla oman aineenvaihduntani tehon eli miten paljon päivässä kuluu kaloreita, ja säätänyt aterioiden kokoa ja koostumusta sinne päin oikeaksi, ettei tule syötyä enempää mitä kuluttaa vuorokaudessa. Kontrollifriikkiä minusta ei saa kaloreiden suhteen!
  • Verensokerin pitäminen suht tasaisena, joka onnistuu kun rytmittää ateriat ja ei nauti ylenpalttisia annoksia kerralla – eikä sitä turhaa sokeria. Suuret hypyt verensokerissa saavat kehon varastoimaan ylimääräistä energiaa rasvaksi, niinpä tasainen tahti syömisissä on ”se juttu”.
  • Ateriat ovat sisältäneet mahdollisimaan puhdasta arkiruokaa. Ts. ei valmiita mikroannoksia, suolaisia valmiseineksiä vaan puuroa, täysjyvää, salaattia, kasviksia, vähärasvaista lihaa – mieluiten kanaa, marjoja jne.
  • Jokaisella aterialla olen syönyt sekä hiilareita että sopivasti proteiinia.

Edellisiä suuntaviivoja noudattamalla olen siis useamman kerran päässyt ihannetilaan mutta en ole pysynyt siinä, ja se pysyvyys onkin ongelmani. Minun ei ole tarvinnut vetää ruokailutottumuksia äärimmilleen ja kärsiä nälästä, joten haaste on siinä sokerinhimossa ja helpossa piilosokerissa (ja varmaan piilosuolassakin) mitä löytyy niin monesta ruoasta. Toisaalta haasteet liittynee jotenkin 40+ ikään, jossa minun on ollut pakko todeta, että keho ei toimi kuten nuorempana, jolloin herkuttelut eivät heti näkyneet missään. Onko pysyvä muutos siis kiinni vain mielen vahvuudesta nyt vanhempana? Ehkäpä.

Entäs se liikunta? Toki! Terveellisiin elämäntapoihin kuuluu liikunta, jolla voi parantaa kestävyyttä, kuntoa ja muokata kehoakin, mutta laihdutuksen kannalta liikunta ei ole avain vaan se, mitä suusta menee alas – kysy vaikka keneltä (sairaudet ovat asia erikseen). Olen liikkunut, välillä enemmän ja toisinaan vähemmän. Tällä hetkellä tavoitteenani on löytää jokin tasapaino istumistyön ja liikkumisen välillä, niin että ilman henkisiä ponnisteluja olisi mukavaa ja antoisaa liikkua viikoittain sekä arjen hyötyliikuntaa, että tavoitteellisempaa kuntoliikuntaa. Kuntosalikorttikin löytyy tällä hetkellä, mutta sen kanssa en ole vielä löytänyt sopivaa arkirytmiä.

Jäädään siis ihmettelemään, kohdallani tämä on jatkuvaa kehitystä ja taistelua. Taas sitä piti päästä kovasti ”kesäkuntoon” mutta niin vain juhannuskin jo tuli ja meni. Alkuun on kuitenkin päästy taas, ruokailurytmit kohdallaan ja minähän aion keventyä ja tehdä hyvästä olosta pysyvän olotilan!

Usein laihdutusprojektit ehkä jäävät kovin yksitoikkoisiksi tavoitteiltaan, kun tuijotetaan vain vaakaa, mutta unohdetaan huomioida mielen hyvinvointi ja miten keho muuten voi. Olen nyt jotenkin oppinut tähän päivään mennessä että vain yhteen lukuun tai senttien kadottamisen tavoitteeseen tuijottamalla ei tule pitkäaikaisia muutoksia, niitä tulee kun osaa huomioida kokonaisuutta = omaa hyvinvointia isossa kuvassa. Ja kun pitää mielessään MIKSI tavoitteeseen pyritään. Tuskin vain siksi, että vaaka näyttää vähemmän tai s-koon mekko sopisi päälle.

Tässä vielä viisaampien kirjoittamaa lisäluettavaa aiheesta

Jaa juttu:

(2) Kommentit

  1. Sari says:

    Mun mielestä nimenomaan tässä iässä on tärkeää olla lähempänä normaalipainoa. Itse ainakin näin 45+ikäisenä huomaan eron olossa jo ihan parin kilon heitossa. Mulla ei ole paljoa ylimääräistä, mutta kyllä se olo on vaan parempi mitä lähemmäs normaalipainoa menee. Ei sitä nuorempana tälläistä ollut.

    1. Heidi says:

      Samaa mieltä, muutoksen ei tarvi olla mikään järisyttävä, jotta se jo tuntuu ja näkyykin. Ja kyllä, mitä enemmän ikää tulee niin ihan varmasti sitä tärkeämpää terve painonhallinta on. Sanoisin omalla kohdallanikin että kunhan painoindeksi laskisi takaisin sinne normaaliin kunnolla, niin se tuntuisi olossa taas keveämpänä kaikin puolin. Työkalut ja tieto on, miten päästä tavoitteeseen ja pysyä siinä, kun pääkoppa vaan jaksaisi oppia uudet hyvät tavat! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *