Oma aika ja kysymys, onko sitä tarpeeksi piinaa minuakin jatkuvasti! Voisi varmaan sanoa, etten myöskään tunne ketään ikätoveria, joka ei olisi päivitellyt sen kuuluisan oman ajan puuttumista joskus tai melkeinpä aina kun tavataan. Tuttuja väittämiä ovat ”omaa aikaa ei ole tarpeeksi” ja ”omaa aikaa ei ole ollenkaan”. Tai sitten kuuluu sanottavan, ettei parisuhteelle ole tarpeeksi aikaa tai ei ole yhtään laatuaikaa.
Oletko koskaan pysähtynyt todella miettimään että mitä sen oman ajan tai parisuhteen laatuajan pitäisi konkreettisesti olla? Jos ajattelet, että omalla ajalla pitäisi aina päästä pitkälle tauolle perheestä kavereiden kanssa tai harrastamaan jotakin niin onko ne toiveet aina realistisia, tarkoitan siis että onko se oikeasti sitä omaa aikaa, mitä mieli ja keho tarvitsee? Väittäisin myös, ettei parisuhteen ainoa laatuaika voi olla yhteinen loma.
Luin ihan taannoin tämän Rakkauden evoluution blogin siitä, kuinka useat ajattelevat että pitäisi erota jotta saisi oikeasti omaa aikaa, kenties sitten vuorovanhempana. Ymmärrän ajatuksen mutta en sitä, ettäkö asiat olisivat niin vaikeita! Ajanhallinta ei siitä helpommaksi muutu vaikka eroaisi.
Allekirjoitan itse todellakin Katin ajatukset siitä, ettei se oma aika ole aina jotain niin ihmeellistä. Palautuminen ei ole vain lomaa tai liikunnan tai sosiaalisten suhteiden suorittamista, se on pieniä hetkiä joka päivä, useasti päivittäin. Oletko tullut miettineeksi sitä, että aivot eivät osaa erottaa rasituksen lähdettä? Kaikki elämä rasittaa ja kuluttaa niin aivoja kuin kehoa. Palautumista siis tarvitaan myös vapaa-ajasta, jouten olosta, ihan kaikesta. Ei siis kannata hypätä aina rasittamaan omaa mieltä ja kehoa vain lisää vaikkapa työpäivän jälkeen.
Mitä minun oma aikani on?
Minun oma aikani on esimerkiksi tämän blogin kirjoittaminen. Tässä saan purkaa ajatuksiani vapaasti ja mikään tai kukaan muu ei vaadi tässä hetkessä mitään. Omaa aikaani on 20 minuutin torkut tai lepäily ja rentoutumisharjoitukset kesken päivän. Ihan ihkua omaa aikaa on katsella rauhassa jotain lempparisarjaa televisiosta. Kun lähden ostoksille yksin, saan siinä loistavaa omaa aikaa. Silloin kun tuntuu että asiat alkavat kaatua päälle ja ahdistuksen tunteita nousee esiin, lähden ulos luontoon kävelylle ja kas, siinä ei montaa minuuttia edes välttämättä mene, kun kurjat tuntemukset ovat tipotiessään.
En luokittele kuntosalia tai jumpassa käymistä omaksi ajaksi. Ne ovat liikuntaa ja harrastusta, jotka saavat oikeastaan aina kaipaamaan lisäksi jotain omaa aikaa. Sama fiilis tulee ystävien, tuttujen ja sukulaisten tapaamisesta, jotka ovat tietenkin aina ihanaa mutta lopuksi tarvitsen hetken vetäytyä rauhaan ihan vain itsekseni. Omaa ”omaa aikaani” ovat siis konkreettisesti ne hetket, kun voin olla itsekseni.
Aikaa kyllä on, kun sen ymmärtää
Usko tai älä, aikaa on tarpeeksi, myös sitä omaa aikaa. Toki jokainen määrittelee oman aikansa itse, mutta jos tuntuu aina siltä, ettei omaa aikaa ole ja aina pitää olla jossain eikä pysähtyä ehdi ollenkaan niin kannattaa pohtia, tulisiko omaa ajankäyttöä suunnitella eri tavalla? Voisiko jostain tekemisestä karsia niin, että arki olisi rauhallisempaa ja tilaa jäisi myös sille, ettei tee yhtään mitään? Omaa aikaa ei tarvitse olla välttämättä kuin 15 minuuttia kerrallaan. Sellaisia hetkiä voi löytyä moniakin päivittäin!
Näin saat omaa aikaa 15 minuuttia kerrallaan
Vaikka tämän ehdit vain 15 minuutissa
- Nauttia kupin kahvia täydessä rauhassa
- Ottaa torkut
- Tehdä hengitys- ja rentoutumisharjoituksia
- Käydä pienellä lenkillä
- Jutella ystävän kanssa puhelimessa ja vaihtaa kuulumisia
- Käydä ystävän kanssa kahvilla
- Levätä ja olla tekemättä mitään – meditoida!
Laatuaika puolison kanssa voi olla näin yksinkertaisia juttuja nekin
- Kahvihetki yhdessä töiden jälkeen
- Elokuvan katselu illalla yhdessä
- Kävely- tai pyörälenkki yhdessä
- Hartioiden hieronta
- Ruoan laittaminen yhdessä
- Kaupassa käynti yhdessä
- ..miksi sen pitäisi olla aina jotain niin ihmeellistä?
