Meidän arkirytmistä ei ole tietoakaan nyt lasten kesälomalla, kaikki on mennyt enemmän sekaisin kuin koskaan aiemmin. En itse saa unta öisin ennen kuin joskus lähempänä 02:00 yöllä. Pienin poika valvoo helposti puoleen yöhön ja herää silti aamuyöllä naureskelemaan luullen, että on jo aamu. Tämä hänen ihana ja pirteä asenteensa tuo iloa, mutta samalla mietityttää, miten saamme hänet takaisin normaaliin rytmiin ennen päiväkodin ja eskarin alkua.. tuskin mitenkään. Vanhemmat pojat kukkuvat pitkälle yöhön ja sitten me kaikki nukutaan niin pitkiä aamuja.. Hieman ehkä alkaa pelottamaan, miten tästä selvitään kun lasten koulu jatkuu, ja pienin lähtee taas päiväkotiin ensi viikolla?
Kesälomalla on ollut ihanaa, kun ei ole tarvinnut katsoa kelloa ja kaikki ovat saaneet nauttia vapaasta aikataulusta. Pitkät aamut ovat olleet todellakin tarpeen, sitä en voi kieltää. Ja kun olen saanut aamulla nukkua pidempään, niin yöunet ovat jota kuinkin riittäneet, mikä on harvinaista itselleni. Mutta kohta tämä luksus loppuu ja se stressaakin ehkä hieman. Ja hitsi se harmaa syksykin tulee vielä!
Miten siis saada koko perhe takaisin normaaliin päivärytmiin?
Luulen että siihen tavalliseen arkeen mennään taas kylmiltään ja totutellaan muutama päivä alkuun silmät ristissä heräilyyn. Pienimmän pojan kanssa voi hyvin käydä niinkin, että jo ensimmäisen päiväkotipäivän jälkeen hän on niin väsynyt illalla, että uni maittaa aiemmin ja jatkuu koko yön, mutta nämä isommat poitsut ovatkin haaste, toinen kun menee yläasteelle ja toinen jo lukion kolmannelle. Heille ei tunnu pienet yöunet olevan mikään ongelma! Saisinpa saman ominaisuuden itselleni takaisin nuoruudesta. Sitä voisi vaan mennä 😀
