Voisiko asenteensa valita niin, ettei olisi koskaan lomaa tai työtä, tai työelämää ja muuta elämää? Mitä jos olisikin vaan elämää? Elämää, jonka osasia ovat työasiat, perhe, ystävät, muut velvoitteet jne.
Olen useammankin kerran viimeisen vuosikymmenen aikana omassa yrittäjyyden arjessani pysähtynyt pohtimaan sitä, miksi niin sitkeästi yritän lokeroida työn erilleen vapaa-ajasta, koska niiden erottaminen toisistaan varsinkin omalla kohdallani on aikamoisen vaikeaa.
Tänäänkin olen tehnyt töitäni virallisten toimistoaikojen jo loputtua ja perhe hyörii ympärillä. Välillä laitan ruokaa ja hoidan pienintä poikaamme, sitten teen taas hetken töitä, ja kohta pelaan palloa isomman pojan kanssa pihalla – tai jotain vastaavaa. Missä menee siis työ- ja vapaa-ajan raja? Ei oikein missään!
Olen väkisin yrittänyt tehdä rajoja itselleni ja työn teolleni niin kauan kuin jaksan muistaa, ja siis jonkinlaiset häilyvät rajat saanutkin luotua – mutta rajansa kaikilla rajoillakin on! Sitten kun niissä yrittää pitäytyä tavallaan väkisin, niin alkaakin ahdistamaan enemmän, jopa se, että taaskaan en pysynyt niissä rajoissa missä piti. Siispä sellainen rento asenne niin rajoja kuin itseä kohtaan on se paras keskitie.
Kaiken a ja o on rento suhtautuminen niin työhön kuin muuhun elämään
Jos jotain olen oppinut niin sen, että ei kannata niuhottaa aikatauluista, omista rajoista eikä varsinkaan juosta elämää ja arkea läpi kello kaulassa, tietoisesti ainakaan. Jos tänään rajani hämärtyvätkin ja innostuneena hyvästä työn flowsta teenkin pidemmän päivän joka voi ottaa voimillekin niin mitäs sitten, totean että voin huomenna sitten tehdä vähän löysemmän päivän ja levätä enemmän. Hyvää työn imua ei kannata laittaa poikki vain siksi että kello lyö viisi iltapäivällä.
Tiedän tämän olevan yrittäjälähtöistä pölpötystä joka ei kaikin osin päde kaikkiin, mutta syvempi viestini on että meillä on yksi elämä – ei monia eri elämiä. Kun elämän eri palaset ovat tasapainossa, niin sellaisia erotteluja ja isoja rajoja eri osien väliin ei välttämättä tarvi väkisin piirrellä.
Erityisesti loma-aikaan on mielestäni hyvä pysähtyä hetkeksi omien loma-odotusten äärelle; odotanko lomalta vain irtautumista työstä sekä palautumista vai jotain muuta? Loman ei tulisi olla pelkästään palautumista, koska yksikään loma harvoin siihen riittää. Palautumista tarvitaan ihan joka päivä arjessa, jopa keskellä työpäivää eli se ei ole lomien tai vapaapäivien ykköstehtävä. Jos näin on, on syytä tarkastella kuormituksen tasoa ja syitä. Näin olen lukenut viisaampien kirjoittavan!
Voisiko elämä olla yhtä lomaa ja arki juhlaa?
Miksipä ei? Lopulta kaikki tuntemukset siitä, millaista arkemme on, syntyy päämme sisällä. Me itse voimme vaikuttaa noihin tunteisiin mm. asenteella. Sano siis itsellesi töissä, että eihän tämä työtä ole, se on minun elämää! Sitä samaa elämää mikä jatkuu työpäivän loputtuakin.
