Kun kellekään ei sovi koskaan mikään ja aina kalenterit ovat täynnä. Tuntuu että kaikki tutut juoksevat kello kaulassa elämäänsä eteenpäin ja päivät ovat aikataulutettuja ihan minuutilleen. Apua!
En väitä ettei meidän arki olisi tällä hetkellä omalla tavallaan hektisempää kuin koskaan. Lasten iät ovat 18-, 13- ja 6-vuotta, joten joka suuntaan on heidän kanssaan menemistä. Siltikin uskon, että meillä arki on paljon rauhallisempaa kuin monella muulla saman ikäisten lasten kanssa, varmaankin siksi että työskentelen kotoa käsin eikä työn suhteen ole kovinkaan usein pakottavia aikatauluja, ja jos onkin niin kotoa ei tarvitse poistua niiden takia.
Ärsyttää välillä, kun kaikilla on aina jotain
Kun kysyn kylään, lasten synttäreille tai minne vaan sukulaisia tai tuttuja niin jo pitkän aikaa on ollut havaittavissa se ilmiö, ettei kaikille sovi koskaan mikään aika yhtäaikaa, vaikka kutsuisi ja kyselisi mitä todella hyvissä ajoin. Ja jos kysyt jotakin ennakkoon hyvissä ajoin, niin sitten kysytty ja luvattu asia unohtuu pahimmillaan ennen h-hetkeä. Tai ehkä se on niin ettei minun kyselyillä ole merkitystä. 😀 No ei vaiskaan. Tuntuu että kaikki juoksevat elämäänsä eteenpäin hirveää vauhtia pysähtymättä kunnolla ollenkaan. Ja ihan kirjaimellisesti kello kaulassa. Meidän pienimmän synttäreiden kanssa tehtiinkin tänä kesänä sellainen, ettei ilmoitettu mitään tiettyä päivää ja aikaa juhlille; saa tulla sitten kun kerkeää.
Olen kuvitellut niin sanottujen ruuhkavuosien tarkoittavan lapsiperhe-elämän pyörteitä pahimmillaan mutta olen huomannut, ettei se ihan niinkään taida mennä. Lasten lennettyä pesästä toiset innostuvat työskentelemään entistä kovemmin ja ihan kuin olisivat töissä mieluummin kuin vapaalla. No, tiedänhän minä että elämäntilanteita on monia ja aina ei voi valita vaan töitä on tehtävä kun niitä on, niinhän itsekin taon rautaa aina kun se on kuumaa. Mutta joku raja jossain.
Miksi kaikilla muilla on niin kiire?
On helppo huomata, että monilla muilla perheillä elämä on todella kiireistä. Aikataulut ovat tiukat, ja päivät täyttyvät työstä, koulusta, harrastuksista ja muista velvollisuuksista. Ihmettelen välillä sitä, kun joku päivittelee elämäänsä ja että kun koko ajan pitää olla jossakin, niin miksi ihmiset eivät tee asialle jotain? Eihän se kalenteri tyhjemmäksi itsellään muutu. Harrastuksia voi karsia, jos niitä pitää vaan suorittaa – samoin lasten harrastuksia. Työpaikkaa voi vaihtaa aina, toki se ei ole helppoa useinkaan.
Moniko kysyy lapseltaan suoraan, haluatko oikeasti harrastaa niin montaa eri lajia ja olla joka päivä jossakin treeneissä? Välillä tuntuu lasten harrastustenkin suhteen että lapset ovat suorittamassa vain vanhempiensa unelmia, niitä jotka eivät heidän kohdallaan toteutuneet. Tästä ei tarvitse kenenkään suuttua, en tarkoita näitä asioita yleistäen!
Mitä voin tehdä tässä hullun myllyssä?
Vaikka oma elämäni on rauhallisempaa, olen pohtinut, miten voisin auttaa ja tukea ystäviäni ja tuttujani, jotka tuntuvat elävän jatkuvassa kiireessä. Ehkäpä pitää vaan antaa ajan kulua ja tilaisuuden tullen ystävällisesti yrittää avata ajatuksia ja pysäyttää ihmisiä pohtimaan, mahtaako mennä nyt liian lujaa.
Kiireisen elämän keskellä tulisi muistaa, että tasapaino on erityisen tärkeää elämässä. Tasapainoa ei mielestäni ole se, että muina paitsi loma-aikoina paahdetaan täysillä itsensä piippuun, uuvuksiin asti ja lomalla näennäisesti palaudutaan siitä. Palautumista tarvitaan ihan joka päivä. Vaikka ruuhkavuodet voivat olla väistämättömiä monille, on silti tärkeää löytää keinoja hidastaa ja nauttia elämän pienistä hetkistä – ja priorisoida oikein.
