Sanon sitä lomakseni, kun puhelin ei soi. Ja kun saan nukkua pitkään. Siinä se sitten oikeastaan aina käytännössä on, se minun lomani.
Sanotaan, että yrittäjän on vaikea irtautua työasioista. Voin rehellisesti sanoa, että se ei ole ollenkaan liioittelua. Työasioista on melkeinpä mahdotonta kokonaan irtautua, mutta se ei ole välttämättä paha asia, jos on sielultaan ”tosiyrittäjä” – olipa menestyksen taso mikä vaan. Itse nautin siitä, että aivoni ruksuttavat koko ajan uusia ideoita ja pähkäilevät ratkaisuja johonkin pulmaan. Ideat ja inspiraatiot vaan tulevat usein silloin, kun niitä vähiten odottaa ja mieli rentoutuu.
Kesälomieni – tai no siis kaikkien lomieni suunnittelu alkaa aina suurella toiveikkuudella täynnä haaveita matkoista ja stressittömistä aurinkoisista päivistä vailla huolen häivää yhdestäkään työtehtävästä. Kuvittelen itseni mökin terassille kahvikupin kanssa seuraamaan lasten touhuja rannalla, kesätuulen hivellessä sielua. Tai perheemme takkatulen ääreen talven keskellä jonnekin lapin mökkiin. Selailen loputtomiin vuokramökkejä, hotelleja, risteilyjä ja lomapaikkoja kunnes lopulta en kuitenkaan varaa mitään ennen kuin ehkä ihan viime hetkillä.
Kun loma sitten koittaa, kärsin yleensä ensimmäiset päivät tai ensimmäisen viikon kokonaan jonkun asteisesta työstä irtautumisen ahdistuksesta, jossa aivot oikeastaan väkisin palaavat johonkin tehtävään tai projektiin pohtimaan, muistinkohan sen ja tuon ja tämän asian tai keksivät uusia ratkaisuja asiakkaiden pulmiin. Työäänet eivät sitten katoa päästäni millään muulla kuin tekemällä ne pois. Ensimmäinen lomaviikko on siis aina puoliksi työtä, joten yksi viikko lomaa ei riitä millään siihen, että irtautuisin töistä kokonaan. Tämänkin takia oikeastaan olen hyväksynyt sen faktan, että ehkäpä minun ei ole pakko koskaan irtautua kokonaan työstä, se vaan on osa itseä ja omaa elämää. Voin olla aina lomalla, jos niin päätän ajatella.
Minulla oli tällekin pari päivää sitten alkaneelle ”kesälomalleni” jonkinlainen suunnitelma siitä, minä päivinä ainoastaan teen kevyesti töitä tai tarkistan että kaikki sujuu ok asiakkaiden projekteissa ja markkinoinnissa, mutta eiväthän ne suunnitelmat pitäneet. Sain kyselyjä (ja hyvä niin!) ja mieli syyhysi tehdä ja palvella, koska aikaahan on.
Ja väitän ainakin itselleni, ettei työni tunnu työltä tälläisinä aurinkoisina kesäpäivinä, jolloin ei ole deadlinejä odottamassa eikä palaverin palaveria, eikä puhelin soi oikeastaan ollenkaan.
Tämä on vain ajanviettoa.
Vai mahdanko vain selitellä näin itselleni asiat parhain päin, niinkin voi olla! 😀
Mitä tulee yllä olevaan blogin kuvaan, niin en juo olutta ollenkaan sillä se on niin pahaa! Oli vaan pakko ostaa tämä tölkki värin ja idean takia, joku muu sai sen sitten nauttia. xD
