Ja niin alkoi eskari sekä jatkui päivähoito meidän pienimmällä poitsulla. Ehdin jo toden teolla odottaa koulujen ja hoidon aloitusta, sillä meidän arkirytmi alkoi olla niin sekaisin lasten kesäloman viimeisinä viikkoina.
Pienimmän poitsun unirytmi meni entisestään sekaisemmaksi kesälomalla ja viimeiset lomapäivät – sekä yöt kruunasi vielä vatsavaivat, joiden takia tuli itsekin valvottua useampi yö. Oikeastaan koko heinäkuun taisin nukkua vain aamuyöt ja aamut!
Ensimmäiset kaksi päivää eskarissa ja päivähoidossa taisivat tehdä juuri odottamani korjausliikkeen meidän päiviin. Edelliset kaksi yötä poika on nukkunut lähes putkeen yöt, ainakin ilman itkuja ja ollut muutenkin päivähoitopäivien jälkeen ihan eri mies. Tänään vaikuttaa siltä, että hyvien unien ansiosta meillä on se normaali iloinen ja touhukas pikku mies taas takaisin, ja vatsakin on alkanut toimia paremmin. Viime yönä hän heräsi kyllä taas noin kahdelta itkeskellen, mutta kun nostin pojan syliin, niin alkoikin niin kova selitys jostain että ei ollakaan aikoihin kuultu vastaavaa. Omalla kielellään (koska hän ei puhu sanoja) poika höpötti pitkän tovin jotain ja vastaili kun kyselin lisää. Siinä tuli eri äänen sävyillä innostunutta höpötystä, pitkillä vokaaleilla jostakin. Tulkitsin, että hän kertoi varmaankin hoitopäivistään. Selitys ja naureskeli jatkuu sitten vielä jonkin aikaa sängyssä, kunnes poika nukahti takaisin. Tänään aamulla saatiinkin herätä myös iloiseen höpöttelyyn ja naureskeluun aikaisin.
Pojalla alkoi nyt siis virallisesti ikänsä puolesta esikoulu, mutta erityisjärjestelyillä hän saa olla eskarivuoden vielä vanhassa päiväkotiryhmässä, vaikka siellä ei esikoulua muuten pidetäkään. Hänellä on silti päivittäin puolet ajasta eskaria, jossa harjoitellaan uusia taitoja ja tehdään eskarijuttuja henkilökohtaisen avustajan kanssa. Päiväkodilla säännöllisesti käyvä erityisopettaja on mukana suunnittelemassa toimintaa. Esimerkiksi nyt heti aloitettiin ruokailuussa totuttelu siihen, että poika voisi syödä muiden lasten kanssa samassa tilassa / pöydässä ja päiväunilla muiden kanssa yhdessä, aiemmin kun on oltu omassa rauhassa, joka on ollut pojalle silloin parempi ratkaisu. Lisäksi tavoitteena on oppia potalle vihdoin ja paljon pieniä muita edistysaskelia päivittäisissä toiminnoissa.
Kylläpä tuntuukin hyvältä normaaliin arkeen palaaminen, kerrankin. Lomaltapaluuahdistusta ei ole oikeastaan ollenkaan ekaa kertaa vuosiin. Jotta arki ei kuitenkaan yllättäisi ja veisi mehuja taas yhtäkkiä – mikä aina toisinaan välillä käy, suunnittelin pitäväni muutamia lomapäiviä, pitkiä viikonloppuja tai kevennettyjä maanantaipäiviä siellä täällä syksyn aikana. Suosittelen!
