..tai ainakin onnistuin vähentämään sitä. Olen ollut aina kova yliajattelemaan kaikkea ja taistellut tieni vähempään kaiken maailman ongelmien ajatteluun. Tiedätkö sen tunteen, kun mieli käy vaikkapa työpäivän jälkeen ylikierroksilla ja jokin tietty haaste, ongelma tai vaikkapa jonkun työkaverin sanoma asia vain pyörii loopilla mielessä, ja sitten joko sätit itseäsi miksi sanoit noin tai näin ja mietit miten asia olisi voinut mennä miljoonalla tavalla erilailla, tai pohdit mitä tulet myöhemmin sanomaan tai kuinka ratkaisisit kaikki kesken olevat asiat. Pahimmillaan samat ylikierrokset jatkuvat yön yli ja uni ei tule ollenkaan. Itselleni tämä on ollut usein varsin tuttua, erityisesti sellaisina aikoina jolloin olen ollut yleisesti stressaantuneempi ja työtä on ollut liikaakin suhteessa siihen, mitä pystyn tekemään.
Toisaalta tunnistan sen, että olen jopa pienestä saakka ollut kova yliajattelemaan asioita ja potenut kaikkea mielessäni yksikseni ehkä liikaakin. Jonkinlainen erityisherkkyys ehkä liittyy tähän.
Mitä on yliajatteleminen?
Yliajatteleminen tarkoittaa liiallista ja pakonomaista ajattelemista, jossa mieli käy ylikierroksilla ja pyörittää samoja ajatuksia ja huolia uudelleen ja uudelleen. Tämä voi ilmetä esimerkiksi jatkuvana menneisyyden tapahtumien analysoimisena tai tulevaisuuden skenaarioiden murehtimisena. Yliajatteleminen voi johtaa ahdistukseen, stressiin ja unettomuuteen, koska mieli ei pääse rauhoittumaan.
Yliajatteleminen voi vaikuttaa keneen tahansa, mutta tietyt ihmiset ovat ehkä alttiimpia sille. Yliajattelulle altistavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi:
- Perfektionismi: Henkilöt, jotka pyrkivät täydellisyyteen ja asettavat itselleen korkeita vaatimuksia, voivat sortua yliajatteluun pohtiessaan, ovatko tehneet asiat riittävän hyvin.
- Ahdistuneisuus: Ahdistuneisuushäiriöistä kärsivät ihmiset voivat olla taipuvaisempia yliajatteluun, koska heidän mielensä on jatkuvasti huolissaan ja stressaantunut.
- Matalan itsetunnon omaavat henkilöt: He saattavat epäillä omia kykyjään ja päätöksiään, mikä johtaa jatkuvaan itsetutkiskeluun ja murehtimiseen.
- Korkea herkkyys: HSP (highly sensitive person) -henkilöt voivat kokea ympäristön ärsykkeet voimakkaammin ja prosessoida asioita syvällisemmin, mikä voi johtaa yliajatteluun.
Miten onnistuin vähentämään yliajattelua
Olen aina ollut taipuvainen yliajatteluun, jossa toisille pienet ja heti unohtuvat asiat saavat oman mieleni raksuttamaan loputtomiin. En ole taipuvainen siihen, että koskaan kyselisin ääneen mitä ja miksi tarkoititkaan tai jankuttaisin mistään asioista, mutta mieleni tekee sitä hiljaa itsekseen. Minulle jää erityisen hyvin pitkäkestoiseen muistiin sellaisia keskusteluja ja hetkiä, jotka toisilla unohtuvat – olen huomannut tämän usein kun nostan esiin vaikka tuttujen kanssa joitain kauan sitten tapahtuneita kommelluksia (keskusteluja) ja he eivät muista niitä enää ollenkaan – sitten ihmettelen mielessäni että miten näin voi olla.
Käytännön harjoitukset kohti mielenrauhaa
Näin taannoin erään mielen hyvinvointiin liittyviä valmennuksia tarjoavan valmentajan toteavan somessa jotenkin näin ”Ole onnellisempi – ajattele vähemmän.” Se kolahti ja tiivistää hyvin omaksumani tavat vähentää yliajattelua. Myös esimerkiksi kirja ”Elä enemmän, mieti vähemmän” (Pia Callesen) tarjoaa oppeja samaan asiaan metakognitiivisen terapian näkökulmasta. Sen mukaan, ja järjelläkin ajateltuna, ajattelu on tekemistä, jota voimme itse hallita. Ja jos nyt esimerkiksi yliajattelusta aiheutuva ahdistus, stressi ja jopa masennus aiheutuvat syvimmiltään negatiivisista ajatuksista, niin avainhan on juurikin siinä, että pitäisi ajatella siis vähemmän! Kannattaa lukea tuo kirja, en nyt tässä avaa teoriaa enemmän, mutta se on todella silmiä avaava.
Matkani yliajattelusta eroon ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan on vaatinut systemaattisia harjoituksia ja itsetutkiskelua. Tässä muutama keskeinen harjoitus, jotka auttoivat minua:
- Kirjoittaminen: Aloitin pitämään kevyesti päiväkirjaa, johon kirjasin ylös ajatuksiani ja huoliani, silloin kun ne iskivät. Tämä auttoi minua jäsentämään ja selkeyttämään ajatuksiani sekä näkemään ne konkreettisessa muodossa. Sitten aloin pohtimaan enemmän sitä, mikä näissä asioissa oikeastaan huolestuttaa ja pelottaa.. ja ne alkoivat pienentyä mielessäni.
- Ajatusten kyseenalaistaminen: Olen opetellut kyseenalaistamaan ajatuksiani kysymällä itseltäni: ”Onko tämä ajatus tai pelko totta? Auttaako tämän asian ajattelu jotenkin minua?” Tämä on auttanut tunnistamaan epärealistisia ja haitallisia ajatusmalleja.
- Huolille ja yliajattelulle on oma paikka kalenterissa: Tässä tulee se tärkein oppini miten liiallinen tiettyjen asioiden pyörittely on alkanut jäädä taakse. Tein oikeasti konkreettisesti kalenteriini paikan 1. työasioiden murehtimiseen ja 2. muiden asioiden pohdiskeluun. Minulla on kalenterissa viikolle siis aina kaksi hetkeä, jolloin omalla luvallani murehdin asioita.
Kun murehtimiselle on vain omat hetkensä, hyville ajatuksille on enemmän tilaa ja ne monistuvat
Alkuun yliajattelusta luopuminen silloin kun mieli sitä haluaisi tehdä oli vaikeaa. Vähitellen sain kuitenkin aina tarpeen tullen ”siirrettyä” ajatuksiani eteenpäin: Kun mieli olisi halunnut juuri nyt alkaa märehtimään jotain asiaa, sanoin itselleni että tämän aika on vasta päivänä X klo X. Ja annoin sen odottaa. Vähitellen aloin jopa unohtaa sen oikean ”murehtimisen ajan”. Ja samalla ne mieltä painaneet asiat alkoivat hävitä ja vähentyä, ja se sellainen yleinen mieliala koheni koko ajan ja stressin tunteet vähenivät.
Ehkäpä siis tosiaan on niin, että aika moni asia liittyen mielen hyvinvointiin on kiinni vain ajattelun määrästä ja sisällöstä. Ja väitän, että me voimme itse määrätä mitä ja milloin ajattelemme – se vain ei ole aina ihan helppoa ja vaatii harjoittelua.
Tässä ja tänään voin sanoa, että olen päässyt toistaiseksi eroon yliajattelusta – ainakin suurimmaksi osaksi. Mieleni haluaisi edelleen yliajatella monia asioita – se ei ole mihinkään muuttunut, mutta osaan itse säädellä sitä, kuinka paljon annan tilaa ylimääräiselle ajattelulle ja erityisesti niille negatiivisille ajatuksille, joissa vain murehdin ja veivaan asioita edes takaisin. Tiedostan siis ajatusteni virran, mutta en anna sen hallita elämääni. Varmasti elämässäni tulee eteen vielä tapahtumia, joissa ajatusten hallitseminen vaikeutuu mutta ainakin tiedän nyt, että siinä tapauksessa työkaluja löytyy avuksi.
Jos sinäkin kamppailet yliajattelun kanssa, toivon että vinkkini tuovat sinulle toivoa. Muista, että et ole yksin, ja että mielenrauhan saavuttaminen on mahdollista. Emme ehkä voi muuttaa aivojamme ja niiden toimintatapaa kokonaan, mutta voimme oppia hallitsemaan ajatuksia ja ottaa käyttöön harjoituksia, mistä on apua!
Millaisia kokemuksia sinulla on yliajattelusta ja sen hallinnasta?
