Perheemme päivät ovat juuri nyt niin sekaisin kuin vain voi. Tänään tasapainoillaan vielä siinä reunalla, kun koulu ja päiväkoti jatkuvat huomenna. Viimeisen viikon ajan kukaan meillä ei ole tainnut nukkua normaaleja yöunia, pienimmän poitsun univaikeuksien takia ja koska hänellä on kesäloma nyt varmaan pahiten laittanut arkirytmin sekaisin. Siispä edellisyönä saatiin ehkä alkuyöstä nukuttua kolmisen tuntia ja siihen pidemmät aamuunet joten kuten, sitten viime yönä taas poika heräsi aamuyöllä ja loppua ei näkynyt valvomiselle ennen kuin ihan tänään aamulla vasta, missä unet jatkui vielä pari tuntia. Taustalla on myös vatsan toiminnan haasteita ja sitten kesäinen arkirytmin sekavuus vaikuttaa ihan varmasti pojan mieleen.
Onneksi päiväkoti palauttaa rytmin takaisin, ja kun isommat pojat huomenna jatkavat koulua niin heidänkin sisäiset kellonsa asettuvat varmasti pian vähän paremmin normaaliin takaisin. En ole varmaan koskaan ollut näin iloinen siitä että kouluarki jatkuu taas, sillä yleensä näinä hetkinä oman mielen on vallannut omanlaisensa lomaltapaluuahdistus. En tiedä miksi nyt on toisin, ehkä tuo meidän erityinen pieni mies on kasvanut sen verran, että hän itsekin kaipaa tietoisesti jatkuvaa turvallista rytmiä arkeen. Ja kyllähän sitä oikeasti omakin mieli tarvitsee.
Viikkotolkulla huonosti nukutut yöt (tunti pari siellä, toinen tuolla) ovat saaneet oman mieleni ihan pois raiteiltaan arkirytmin suhteen. Mieleni haluaisi innostua työprojekteista ja keskittyä niihin päivisin mutta ainakin tähän saakka se on nyt loma-aikaan ollut todella vaikeaa. Todella toivon että arkirytmi palautuu ihan pian, vaikka se tarkoittaakin aikaisempia aamuherätyksi,ä olipa öisin nukuttu hyvin tai ei. Onneksi omat työni mahdollistavat aika pitkälle sen, että voin itse päättää työaikani ja vaikka nukkua univelkoja silloin tällöin pois päivälläkin. Syksy ja normaali arki – odotan innolla teitä!
