Sellainen 10-vuotishääpäivä sitten

Se oli tavallinen päivä. Olisiko pitänyt tehdä jotain ihmeellistä ja erityistä – ehkäpä, mutta niin ei nyt vaan tapahtunut. Meidän arki on ollut yli kesän niin työn ja tekemisen täyteistä että ei osattu vielä pysähtyä hetkeen, eikä resurssejakaan niin sanotusti riittänyt mihinkään ihmeelliseen.

Kyllähän se sellainen miniloma, josta olen kauan haaveillut joko miehen kanssa kaksin tai isompien poikien kanssa ja jonka olisi voinut hyvällä suunnittelulla nytkin tehdä, on edelleen mielessä ja varmasti se jossain kohtaa toteutuu. Käytännössä se tarkoittaisi pitkästä aikaa vaikkapa laivaristelyä tai hotelliyötä. Nyt vaan emme saaneet esimerkiksi pienintä poikaa hoitoon juuri hääpäivänä ja fiilis ei ollut sellainen, että nyt juuri pitäisi tempaista jotain ihmeellistä, koska emme olleet sellaista etukäteenkään suunnitelleet.

Vietimme perheen kesken kyllä iltaa yhdessä, oli pientä juhlaherkkua ja elokuvailta perään. Ja tuli valvottua pitkään, jonka kruunasi viime yönä pienimmän pojan vatsavaivat, jotka huudatti häntä kolme tuntia aamuyöllä. Mahdoimmekohan itse lopulta nukkua jotain kolme tuntia tänään aamulla.. Sellainen hääpäivä oli se😅.

Toisaalta me ollaan oltu yhdessä jo 22 vuotta. Sen rinnalla hääpäivät eivät sinänsä tunnu niin erityisiltä kohokohdilta ainakaan vielä. Tykkään hääpäivinä kaivaa esiin hääkuvat ja muistella hääjuhlia ja niihin valmistautumista sekä sitä kaikkea kutkuttavaa jännitystä. Lähetin eilen muutamille läheisille lisäksi kuvamuistoja hetkistä 10 vuoden takaa. Ajattelen vähän niin, että jokainen hyvä päivä yhdessä on yhtälailla saavutus, osa yhteistä matkaa joka ei toivottavasti lopu koskaan. Mitäpä vuosien numerolla on merkitystä?

Kunhan aivoni lopulta heräävät tähän päivään tänään kunnolla, aion leipoa lisää jotain pientä herkkua, miksipä elämää juhlia ei voisi vähän tänäänkin ja yleensä koska vain?

Pitkän parisuhteen salaisuus?

Uutisissa sitä törmää usein parisuhdevinkkeihin ja tarinoihin siitä, mitkä ovat kenenkin asiantuntijan tai julkkiksen pitkän suhteen salaisuudet. Pysähdyinkin pohtimaan mitkä ne ’salaisuudet’ meillä olisivat. En ehkä osaa täysin kertoa vastausta, enkä voi mitenkään väittää että meillä olisi asiat sen ihmeellisemmin kuin joillain toisilla, mutta ehkä ne ovat jotain tämän suuntaista.

1. Onnellista ja hyvää liittoa tai suhdetta ei ’saada’ eikä se ole oletuksena olemassa – sitä pitää itse rakentaa ja tehdä yhdessä.
2. Avioliitto vaatii jatkuvaa työtä ja tahtoa pysyäkseen olemassa.
3. Kun toinen ärsyttää tai saa negatiivisia tunteita aikaan, täytyy katsoa peiliin, rauhoittua ja käsitellä omat tuntemukset ensin. Toisen syyttely käsittelemättä asiaa ensin ei johda mihinkään.
4. Huonona päivänä sano mielessäsi että kyllä minä edelleen päätän ’tahtoa’ ja rakastaa. Ja tee pieniä positiivisia asioita, joilla kerrot sen.
5. Arjessa ei tarvita luksuslaatuaikaa ja lomia joilla parisuhdetta hoidetaan. On kannattavampaa huomioida toista pienen pienissä arjen teoissa ihan joka päivä.
6. Joskus pitää tehdä parisuhteen kompromisseja yhteisen hyvän nimissä. Jos ne kompromissit eivät ole liikaa itselle, ne kannattaa tehdä.
7. Ei saa nalkuttaa, jankuttaa tai valittaa turhan päiväisistä. Tämän meille opetti pojan lukion opokin, joka sanoi että sama vanha ja paras parisuhdeoppi ’älä nalkuta’ toimii suhteeseen omaan nuoreenkin.

Lähes kaikissa edellisissä kohdissa löytyy toki itsellänikin parannettavaa, mutta nämä ovat ehkä lähimpänä sellaisia oppeja ja ajatuksia, joita vaalin ja joihin uskon.