Vähän vihjailin tästä etukäteen mutta tosiaan järjestin miehelle 40v. yllätyssynttärit. Olin saanut kuulla etukäteen kuinka mitään juhlia ei tarvita ja viikonloppuna on sitten muutakin tekemistä, johon ei kaivata keskeytyksiä. Mutta hei, jokainen täyttää 40 vuotta vain kerran ja onhan se nyt juhlittava etappi: ihan eri ikä kuin 30 vuotta ja vielä ollaan kuitenkin ”nuoria”. En voinut jättää tätä tekemättä!
Mitään kovin isoa yllätystä en voinut järjestää mutta jotain sentään. Luvassa oli ensin perjantaina yllätykseksi ulos lähteminen kaverin kanssa ja yllätysohjelmaa, mm. keilausta, syömistä, saunomista ja illanviettoa. Yllätys pysyi yllätyksenä loppuun saakka, ja vaikka siinä miehellä jäi kesken yksi jos toinen homma mitä hän oli viikonlopun aikonut tehdä niin tyytyväiseltä vaikutti. (: Eikä ne yllätykset täysin siihen jääneet.
Lauantaille olin kutsunut ”salaa” tuttuja ja sukulaisia juhliin kahville. Poiketen meidän tavanomaisesta perus synttäri/merkkipäivien kokoonpanosta, kutsuin myös miehen ystäviä meille hänen selkänsä takana. Hyvä päivä siitä tuli ja olipa hienoa miten moni pääsi paikalle, kovin usein kun tuntuu että jonkinlaiset ruuhkavuodet pitävät kaikkia otteessaan, eikä auta vaikka miten aikaisin kutsuisi ihmisiä tai antaisi miten ison liukuma-ajan tulla käymään juhlapäivänä.
Nyt me ollaan sitten molemmat astuttu ”rajan tälle puolelle”, vanhuuteen, keski-ikään ja mitä näitä nyt on! Takaisin ei ole paluuta. Mies sai lahjaksi älykellon, joka ilmoitti hänen kuntoon perustuvaksi iäksi 36.5. Jotain toivoa siis vielä on. Itse en ole uskaltanut tuollaista tietoa kaivaa älykelloni datan uumenista! Se näyttäisi varmaankin paljon isompaa ikää kuin mitä todellisuus on.
