Lokakuu on siinä mielessä aivan omanlaisensa kuukausi, että siihen tuntuu kietoutuvan sekä syksyn kauneus että harmaus yhtä aikaa. Meillä ollaan oltu töiden, opintojen, kotitöiden ja lasten kanssa aikamoisessa myllyssä viimeiset pari kuukautta. Joulun kiireet eivät ole vielä alkaneet (onneksi!), mutta kesälomat ovat jo pelkkä haalea muisto. Päivät täyttyvät ihan tavallisesta arjesta, joka tuntuu juurit ähän aikaan aika harmaalta ja yksitoikkoiselta.
Kun kalenteria katsoo, siellä on kuitenkin pieni valo ihan kaikille pilkottamassa: halloween! Osa on tätä jo juhlinutkin. Lapsille (ja monille aikuisillekin) tämä hetki syksyssä tuo kivaa säpinää, mutta rehellisesti sanoen sitä usein miettii: Jaksanko ja kannattaako laittaa kotia ja fiilistellä halloweenia, kun se kestää vain päivän tai pari?
Onko halloweenista iloa, kun se kestää vain hetken?
Tästä lyhytkestoisuudesta itselläni on ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta tuntuu, että mitä järkeä siinä on nähdä vaivaa koristeluihin ja teemaan, jos kaikki on ohi yhdessä illassa. Erityisesti näin perheellisenä tuntuu joskus, että kaikki ylimääräinen vaivannäkö vain kuormittaa. Kaupasta kotiin raahatut kurpitsat ja pölyyntyneet koristeet, jotka pitää kaivaa jostain kaappien perukoilta… eikö tässä saisi vaan vähän levätä?
Kun meidän isommat pojat olivat pienempiä, tunnistan monena halloweenina höpsöttäneeni koristeiden, karkkien ja kummitusten kanssa mutta nyt se höpsötys ei ota iskeäkseen, kun kukaan ei sitä odota tai toivo ääneen. Onhan meillä pienin poika vielä eskarilainen ja periaatteessa kaikki tälläinen olisi kivaa ja jännää – mutta kehitysvammansa vuoksi hän ei ymmärrä / tiedosta asioita ja niinpä tämäkin äiti laiskistuu höpsöttämisessä näköjään.
Kun tätä pysähtyy miettimään enemmän, huomaan kuitenkin, että juuri nämä pienet juhlathan ne tekevät elämästä vähemmän suorittamista. Oli se sitten yhden päivän juttu tai pidemmät pyhät niin kodin koristelu ja pieni juhlinta ovat sellaista pientä luksusta, jotka katkaisevat arjen ja tuovat meille aikuisillekin iloa. Vaikka koristeluun ja valmisteluun menisi vain hetki, niin tunne siitä, että koti on taas vähän erilainen ja juhlan tunnelmassa, kestää usein pidempään. Pitäisikö siis nyt vaan jaksaa panostaa edes vähäisen, ehkäpä pitäisi.
Halloweenin laittaminen ei lopulta vaadi paljon
Halloweenin laittaminen ei oikeasti vaadi mitään mahdottomia. Joskus muutama kurpitsa ja pari lepakkoa ikkunassa tekevät jo paljon. Ja jos ei halua lähteä koristelemaan isosti, aina voi panostaa esimerkiksi ruokaan. Lapset olivat pienenä ihan innoissaan, kun ”kauhuillallinen” (ihan tavallinen arkiruoka) syötiin vain kynttilän valossa tai katsottiin halloweeninä jotain vähän pelottavampaa elokuvaa kylki kyljessä.
Itse asiassa monesti käy niin, että lapset innostuvat itse koristelemaan, kun heille vain antaa tilaa ja vähän kannustusta. Ja onhan se nyt hauskaa, kun yhtenä iltana voi vaikka laittaa itsensäkin vähän hupsuksi – vetää päähän noidanhatun tai maalata kasvot haamuksi, vain sen vuoksi, että se on ihan eri juttu kuin arjen perusrytmi. Tai sitten voi vaan leikkiä TikTokin videofiltereillä..
Halloweenin juhlinta tuo kotiin iloista kaaosta, ja välillä se on juuri sitä, mitä tarvitsee. Vaikka kyseessä on lyhyt hetki, siitä saa jotakin pysyvää: mukavia muistoja ja tunteen, että harmaan lokakuun keskelläkin on mahdollista kokea pientä luksusta – vähän niin kuin pikkiriikkinen miniloma, jonka voi nauttia omassa kodissa.
Joten, vaivauduin hetki sitten kaivamaan ainakin meidän kurpitsa-tuikkukipon keittiön pöydälle. Ehkä vielä vaivauduin muuhunkin kun kerään innostusta vähän. Meidän pienimmälle pojalle valot ovat suuri juttu ja hän nauttii väreistä, ja aistijutuista. Jospa sitten häntä varten laittaisin meille pimeyden keskelle vähän halloween-valoja ja muuta jännää – ymmärsipä hän kaiken tai ei. Ainakin saamme niitä hyviä muistoja ja kivoja valokuvia arkistoihin taas muutaman lisää.
Lue myös: Minne arjen hauskuus häviää aikuisena?
