Tiktok on suoltanut eteeni viime ajat ADHD oireet naisilla -sisältöä jostain ihmeen syystä. En ole etsimällä etsinyt näitä oirekuvauksia mutta jostain tämäkin some on sitten oivaltanut kertoa, mistä oireista kärsin. Ja toki olen pysähtynyt näitä videoita katsomaan ja sitten alkanut pohtia, onko itsellänikin todella ADHD, jonka selittäisi sinällään montakin asiaa kohdallani.
Olen ajatellut jo monta vuotta vaan ”olevani” nyt niin sanotusti aikuisena tälläinen tuuliviiri, joka ei useinkaan pysty tekemään kerralla loppuun asioita, ei keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja yrittää aina tehdä montaa asiaa yhtäaikaa potien jatkuvaa kiireen tuntua. Tehtävien priorisointi on minulle usein vaikeaa vaikka se ulkopuolisille näyttää sujuvan helposti. Saan kyllä tehtävät ja asiat tärkeysjärjestykseen mutta koen silti, että niistä jokaisen pitäisi valmistua tässä ja heti. Jos saan loistoidean, haluaisin toteuttaa sen silmänräpäyksessä. Unohtelen mitä olin tekemässä, kun teen jo toista tai kolmatta asiaa. Vaikka nämä ”oireet” eivät ole itseäni niinkään huolestuttaneet, niin kaikki yhteneväisyys näiden kaiken maailman somevideoiden oirekuvien kanssa sai minut tutkimusmatkalle.
Löysin itseni lukemasta e-kirjaa Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD, mutta en päässyt kirjassa kovinkaan pitkälle kun se jo antoi vastauksen – ei, minulla ei ole perinteisessä mielessä ADHD:ta, mutta todennäköisesti ja aika varmasti niin sanottu ADT (Attention Deficit Trait). Se tarkoittaa ADHD:ta muistuttavaa käyttäytymismallia, joka on seurausta liian kauan jatkuneesta kuormittavasta elämäntilanteesta (kts. ADHD vai sittenkin ADT. YTHS.fi). Kohdallani tämä tarkoittaa sekoitusta jatkuvaa kiireen tuntua, unettomuutta, väsymystä, keskittymisen haasteita – itse hankittuja sellaisia. Ja kun haasteet ovat itse hankittuja, niistä voi päästä harjoituksella eroonkin. En siis ole lapsena tai nuorena kärsinyt minkäänlaisista keskittymisen tai tarkkaavaisuuden ongelmista, joten sillä päädyin tässä itse
Jos et ole vielä törmännyt Coach Airikka Nurmen blogeihin tai somepostauksiin hermoston ymmärtämisestä niin kannattaa alkaa seuraamaan. Olen saanut niistä huomattavasti ymmärrystä liittyen itseeni, hermostoon ja siihen miten toimin joskus, nimenomaan silloin kun tuntuu että reagoin asioihin eri tavalla kuin mitä persoonani on. Olenkin oppinut tokaisemaan itselleni ”en se ole minä, vaan hermostoni” mikä taas hermoilee, jännittää tai pimahtaa jostain ihan liian pienestä. Näin saan otteen heti siitä mitä tunnen, ja ihmeteltyä tavallaan etäämmältä sitä asiaa mikä sai minut reagoimaan – ja rauhoitettua mieleni ja kehoni, ainakin useimmiten. Totuushan on että kun meitä jännittää, hermostuttaa, ahdistaa tai mitä vain niin se on meidän hermostomme, mikä reagoi johonkin.
Mitä tulee tähän itse hankittuun ADHD-mieleeni, niin kehon ja mielen herkkä kuuntelu ja reflektointi ovat olleet iso apu tällä lyhyellä matkalla minkä olen tehnyt hermoston ymmärtämisen maailmaan. Se, että todella pysähdyn kuuntelemaan ja tunnustelemaan, mitä mielessäni ja kehossani tapahtuu, kun huomaan sen olevan ylivirittynyt. Esimerkiksi viime yö meni pitkästä aikaa valvomiseksi kun en saanut unta – tällä kertaa oman ylivirittyneen mieleni takia. Meinasin hermostua ja alkaa murehtimaan sitä etten nuku ja miten taas jaksan sitten tulevan päivän ja kaikki työt – mutta en tehnytkään sitä. Annoin tilanteen olla, lepäsin, annoin mielen rauhassa vaeltaa muihin asioihin kuin töihin ja huoliin. Päätin että annan itselleni luvan olla sitten tänään väsynyt ja sen mukaan mennään. Lopulta uni tuli eikä jäänyt pitkäksi mutta tässä ollaan, ja olen ylpeä siitä että osasin olla rauhallinen noina yön tunteina, kun yleensä todella hermostun ja stressaan vain lisää tajutessani, ettei uni tule (sama juttu silloin kun lapsi valvottaa – siinä minun pitää vielä tsempata).
Hyvää luettavaa aiheesta:
