Voiko kauhuelokuvat rikkoa lapsen mielen?

Pohdimme keskimmäisen pojan kanssa, minkä kauhuelokuvan voisimme katsoa Halloweeninä. Ehdotin jotain klassikkoja menneiltä ajoilta, joihin kuuluu ehdottomasti esimerkiksi Perjantai 13.päivä ja Se -tyyppiset elokuvat, mutta eivät ne kuulemma ole tarpeeksi pelottavia hänelle (7.luokkalainen). Totesin, että kaikkihan ne vanhemmat kauhufilmit hieman toistaa itseään sarjamurhaajineen ja kuinka sitten lopulta vain yksi henkilö jää eloon – jos jää. Katsotaan nyt mikä meidän kauhuelokuvaksi valikoituu lopulta, mutta jäin pohtimaan ikärajoja ja kauhuelokuvien vaikutusta lapsiin, varsinkin jos näitä elokuvia katsoo pienempänä lapsena, sanotaan nyt vaikka alle 4-luokkalaisena.

Voiko kovan luokan kauhu – vaikka se fiktiivistä onkin – rikkoa jotain lapsen mielessä tai vaikuttaa mielen kehittymiseen?

En siis tiedä vastausta tähän kysymykseen mutta peilasin ajatusta omiin kokemuksiini. Minulla on ollut kammo verta ja piikkejä kohtaan niin kauan kuin muistan, siis sellainen kammo että oikeasti meinaan pyörtyä jos näen verta ja kun verta otetaan verikokeessa jne. Ala-astelaisena minua pelotti ja kammoksutti järjettömästi ajatus, jos ihmistä leikataan sairaalassa. Luin usein meille tilattua Lääkäri-lehteä mielenkiinnolla, mutta pelkäsin koko ajan sitä, jos eteen tuleekin joku leikkauskuva koska saisin siitä pahoja unia tai en nukkuisi ollenkaan. Sitten joskus jopa muistan itkeneeni iltaisin, koska jännitin ja pelkäsin iltaisin omia ajatuksiani, joihin nämä kuvat ihmisistä leikkauspöydillä, ja verestä tulivat. Mistä ne tulivat mieleeni, en ole ihan varma. Olen kuitenkin melko vakuuttunut, että todennäköisesti ennen noita kaikkia pelkojani olin nähnyt jostain syystä tv:stä jotain kauhua, jossa oli vampyyrejä, jotka joivat ihmisten verta. Tälläinen mielikuva minulla on ja että se oli ehkä vahinko että näin tämän. Ja tv:stä nuo kauhukuvat ihmisten leikkaamisesta ovat ehkäpä myös tulleet, mutta en enää osaa muistoissani yhdistää niihin tiettyä elokuvaa tai ohjelmaa.

Vielä nykyäänkin vampyyri-elokuvia kohtaan minulla on tietynlainen pelon tunne – en mielelläni katso niitä ja silmät ovat aina kiinni jos joku imee tai juo verta – se on jotain mistä saan heti heikotuksen tunteen. Jos katsoisin kaikki elokuvien veriset tapahtumat aina silmät auki ja suoraan, pyörtyilisin tämän tästä.

Muistan myös vähän isompana nuorena tai nuorena aikuisena olleeni hyvin vastuullinen lapsen vahti eräälle tutun lapselle. Tämä lapsi oli ala-asteella ja halusi katsoa tietyn kauhuelokuvan, vaikka hänen vanhempansa olivat ne kieltäneet ja minuakin erikseen kielsivät asiasta. Hoidokkini vakuutti ja vakuutti että hän uskaltaa katsoa Tiedän mitä teit viime kesänä -elokuvan, eikä pelkää yhtään. Lopulta minä annoin periksi ja ajattelin, että eihän se nyt niin kamala elokuva ole. Ja me katsoimme sen. Ja mitäs sitten seurasi? Voit arvata. Itkua ja unettomuutta ja pelkoja jonkun aikaa – ja kukahan sai syyt päälleen?! Ja oppi kovan läksyn lasten hoidosta siinä samalla.

Voiko kauhuelokuvat saada aikaan pysyvää haittaa lapselle? Ehkä voi, ehkä ei – lapsille ne eivät ole kuitenkaan tarkoitettuja. Ylen juttu Kauhuelokuva ajoi lapsen kuukausien psykiatriseen hoitosuhteeseen – nämä elokuvat traumatisoivat suomalaisia vahvistaa hyvin omia kokemuksiani.

Onneksi en enää juurikaan hetkahda muuten kauhuelokuvista. Veri on aina ja ikuisesti liikaa itseni katsella, mutta kauhuelokuvien juonet harvoin saavat itsessäni aikaan mitään tuntemuksia.. Jotta joku kauhuelokuva jäisi mieleen, siinä pitää olla jotain ihan muuta kuin sarjamurhaaja tai kirottu hahmo, joka lahtaa kaikki elokuvan henkilöt vuorotellen!