Ihan kohta alkaa olla vuosi kulunut sappirakon poistosta. En enää edes muista jokapäiväisessä arkielämässä tätä toimenpidettä tapahtuneen, ainakaan useimmiten. Ennen sappirakon leikkausta pelkäsin ja googletin hullun lailla sitä, mitä elämä toimenpiteen jälkeen olisi. Olin lukenut, kuinka toisille jää pysyviä haasteita siihen, mitä voi syödä ja mitä ei, ja toisille jää joskus pysyviä kipujakin. Kyllähän sekin mietitytti, miten tähystyshaavat (joita sain neljä eri puolille vatsaa) toipuvat ja näyttävät jälkikäteen.
Sappirakon poisto tehtiin viime tammikuussa. Toipumisessa taisi mennä kokonaisuudessaan noin kaksi kuukautta, jonka aikana vatsani toimi vielä miten sattuu ja leikkaushaavat paranivat kunnolla ja lakkasivat tuntumasta liikkuessa. Pikku hiljaa vatsan toiminta tasaantui lähes normaaliksi ja pääsin jyvälle siitä, mitä vatsa jatkossa kestää ja mitä ei. Voisi kai sanoa, että syön edelleen mitä vain enkä välttele suoranaisesti mitään ruoka-aineita, mutta olen tietoinen aina siitä, että esimerkiksi keitettyjen tai paistettujen kananmunien syöminen saa vatsan veteläksi. Saman tekee hieman lievemmin ainakin paprika, peruna, omena.
Kamalat sappikivien aiheuttamat kivut joista kärsin ennen leikkausta, jäivät lopulta taakse kokonaan. Pakko todeta että jonkinlaisia ”haamukipuja” tai tuntemuksia minulle taisi jäädä. Leikkauksen jälkeen tunsin vielä useamman kuukauden ajan lievänä samankaltaisia kipuja syömisten jälkeen kuin mitä ennen sappirakon poistoa, mutta nämä tuntemukset vähenivät hiljalleen. Nyt lähes vuoden jälkeen en enää tunne kipuja, mutta vatsani ilmoittaa silti toisinaan kevyellä painon tunteella ylävatsalla, kun takana on isompi ateria.
Pienet tähystyshaavat vatsalla paranivat ja haalentuivat nekin aika hyvin jo vuoden aikana. Alkuun jokainen haava näytti ristiltä, mutta onneksi nyt jokainen muistuttaa vaan enää pienen pientä viivamaista arpea, hyvin vaaleaa sellaista.
Olin kärsinyt epämääräisistä ja mieltä painavista vatsan tuntemuksista ja lopulta suurista kivuista melkein kaksi vuotta ennen kuin päädyin menemään lääkäriin ja pääsin hoitoon. Täytyy sanoa, että leikkaus muutti arkeni isosti, koska ne kamalat kivut ja epämääräiset tuntemukset jäivät sinne leikkauspöydälle. Ja se tunne ja varmuus että nyt kaikki on näiltä osin hyvin, tekivät kyllä ihmeitä omalle mielellekin. Suosittelen hakeutumaan aina lääkäriin heti kun jotain vaivoja on! Itse uskottelin itselleni ihan liian kauan, että kyse on jostain ihan harmittomasti jutusta, ja että vatsa nyt vaan on herkkä. Pikkuhiljaa lääkäriin menosta alkoi tulla sellainen mielen peikko, joka vaan suureni ja suureni pelkojen vallatessa ajatukset. Mutta hei, minä tiesin jo lääkäriin mennessä oman diagnoosini, olin selannut netistä niin paljon eri vaivoja että lopulta olin vakuuttunut sappikivistä.
Elämä ilman sappirakkoa on ihan tavallista elämää, onneksi tuo ilkeä pussukka poistettiin vaikka sappikiveni itsessään olivat mitättömän pieniä, eikä niitä ollut edes paljon.
