Voisin melkein väittää, että jotain erityistä tapahtuu, kun käännän kalenterin joulukuulle. Ilmassa on hiljaista odotusta ja lämpöä, vaikka ulkona on pimeää ja kylmää. Tähän aikaan vuodesta tuntuu aina luontevalta pysähtyä hetkeksi miettimään, miten pitkälle olen tullut tänä vuonna ja yleisesti, ja mitä kaikkea haluan tulevaisuudelta.
Joulukuun alku herättää itsessäni usein unelmointivaihteen. Muistan, kuinka lapsena joulukuun ensimmäinen tarkoitti sitä, että avattiin ensimmäinen luukku joulukalenterista ja aloitettiin odotus. Ja vieläkin meillä toki on joulukalenterit – tänä vuonna vaan kävi niin, että juuri äsken hoksasin unohtaneeni ostaa ne! Ehkä saan sitten alennuksesta paremmalla hinnalla kalenterit koko perheelle.. Tätä se on kun ei ole enää niin pieniä lapsia, että he muistaisivat nämä jutut ja meidän pienin ei osaa edes odottaa joulukalenteria.
Lapsena kaikki tuntui joulua odottaessa maagiselta ja mahdolliselta, kun joulutontunkin saattoi nähdä vilahtavan jossain. Nyt aikuisena huomaan, että sama taika on edelleen olemassa – mutta nyt se liittyy enemmän siihen, että uskallan katsoa tulevaan, antaa itselleni luvan unelmoida ja suunnitella. Ja joulua laittaessa ja pikkiriikkisen edelleen jännittäessä unelmatkin tuntuu mahdollisilta saavuttaa,
Joulukuun toisena päivänä vietetään Unelmanpäivää. Ajatus tästä päivästä herättää pohtimaan, miksi unelmat ovat niin tärkeitä.
Huomaatko arjen kiireessä ajattelevasi asioita toisinaan negatiivisesti: ”Mä en ikinä onnistu” tai ”Mulle aina käy näin”. Tiedätkö sen tunteen? Mutta juuri silloin, kun nuo ajatukset yrittävät ottaa vallan, unelmat voivat olla kuin ovi ulos epätoivosta. Kun unelman sanoittaa, mieli voi alkaa alitajuntaisesti etsimään ratkaisuja toteuttaa se. Unelmat muistuttavat, että aina on mahdollisuus, jotain kaunista tavoiteltavana, jotain uutta odottamassa ihan kulman takana.
Unelmat antavat minulle voimaa nähdä elämäni uudessa valossa. Ne auttavat nousemaan ylös vaikeina päivinä ja tavoittelemaan jotain enemmän kuin vain arkista selviytymistä. Kun uskallan unelmoida, näen itsessäni potentiaalin – mahdollisuuden tehdä asioita, joita en ehkä ennen uskaltanut ajatella.
Vaikka elämä ei todellakaan aina menekään suunnitelmien ja niiden unelmien mukaan, unelmat tarjoavat silti suunnan. Ne eivät ole vain kaukaisia haavekuvia, vaan ne antavat minulle rohkeutta tarttua hetkeen ja tehdä pieniä, konkreettisia tekoja paremman tulevaisuuden eteen. Joulukuun alku ja joulun odotus ovat täydellinen aika muistuttaa itseäni tästä.
Tänä jouluna haluan keskittyä paitsi unelmointiin myös siihen, että arvostan tätä hetkeä. On ihanaa ajatella, että tulevaisuudessa voi olla suuria asioita odottamassa, mutta yhtä tärkeää on pysähtyä ja nauttia matkasta sinne. Unelmat eivät ole vain päämäärä – ne ovat myös tapa elää.
Unelmoin juuri nyt rauhallisesta, kiireettömästä ja erityisesti terveestä joulun ajasta perheen kanssa. Unelmoin, että voisimme viettää uuden vuoden nyt tai joskus muualla kuin kotona, ihaillen vähän isompia rakettinäytöksiä kuin mitä meidän naapurustossa on. Unelmoin tämän blogini menestyksestä. Unelmoin laskettelemaan pääsemisestä pian… ja siis lumesta. Unelmoin kesäisestä lomamatkasta Lappiin.
Mistä sinä unelmoit tänään? Olkoon tämä joulukuu täynnä unelmia, toivoa ja lämpöä. ❤️
