Viikkoa ennen joulua olin juuri alkamassa tarttua kaikkeen siihen, mitä oli vielä tekemättä. Lahjat eivät olleet vielä paketointia vaille valmiita – ne nimittäin puuttuivat kokonaan. Olin lykännyt jouluostoksia viimeiseen asti, sillä tiesin, että kyllä sen vielä ehtii. Kurkkuni oli alkanut tuntua karhealta. Ajattelin, että ehkä kyse on vain väsymyksestä tai jostain pikkuvaivasta, pikku vilustuminen ehkä, mutta seuraavana päivänä kivut pahenivat sellaisiksi, että jokainen nielaisu tuntui siltä kuin olisin niellyt lasinsiruja, ja teki mieli itkeä. Kuume nousi ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Kyseessä oli kurkkukipu, jollaista en ole ikinä kokenut. Tein sitten pitkästä aikaa koronatestinkin, mutta se näytti negatiivista. Kolmantena aamuna kivuissa herätessäni katsoin peiliin tajusin, että kasvoni olivat kirkkaan punaiset ja kasvojen iho oli kuuma ja turvoksissa. Siinä vaiheessa tajusin, ettei tässä ollut kyse mistään pienestä.
Streptokokki A ilmoittautuu joulun viettoon
Lääkärireissu vahvisti tilanteen. Streptokokki A eli tässä kohtaa angiina oli päättänyt juhlistaa joulua kanssamme. Minulle määrättiin antibiootit, ja sain kiellon poistua kotoa ja nähdä muita ihmisiä ensimmäisten kahden päivän ajan. ”No, onpahan aikaa suunnitella lahjat,” ajattelin optimistisesti – mutta en kauaa.
Kun nuoremmat pojatkin alkoivat oireilla ja molemmilla todettiin angiina, en hetkeen mietittinytkään enää jouluostoksia. Kolmena päivänä peräkkäin vietin päivystyksessä lähes puolet päivästä. Lahjat jäivät edelleen kauppaan, eikä kukaan meistä kolmesta liikkunut juuri kotipihaa pidemmälle.
Kuvittelin hetken, että perinteinen joulunvietto oli auttamatta peruttu, mutta nippa nappa saimme lääkäriltä luvan tavata muitakin joulun pyhinä, koska antibiootit ehtisivät tehota. Ja voi, miten ison helpotuksen lääkkeet toivatkin – jo päivässä kivut alkoivat häivetä ja kuume lakkasi. Tulipahan ”vaan oltua” välillä ja katseltua jouluelokuviakin. Punaiset kasvoni vaalenivat noin kolmessa päivässä normaalimman näköiseksi.
Lahjojen ja jouluruokien puute vielä aaton aattona osoittautui lopulta paljon pienemmäksi asiaksi kuin mitä pelkäsin. Heti, kun antibiootit alkoivat purra ja saimme ”vapautemme” takaisin, tein nopean shoppailukierroksen ja kaikki saatiin kasaan.
Loppu hyvin, kaikki hyvin
Vaikka joulua edeltävät päivät eivät olleet sellaisia kuin olin ajatellut, joulu oli hyvä! Joulun tärkein lahja on yhdessäolo, ja sitä meillä oli alusta loppuun. Meillä kävi jopa joulupukki ensimmäistä kertaa melkein kymmeneen vuoteen ilahduttamassa pienintä poikaamme.
Ensi vuonna saatan aloittaa lahjaostokset ajoissa, mutta samalla varaudun siihen, että joulu sujuu juuri niin kuin se sattuu sujumaan. Tiedän, olen päättänyt ja luvannut saman asian moneen kertaan ennenkin, yritetään nyt taas kuitenkin!
