Edelliset 2 vuotta olivat aikaa, jolloin uskoin satuihin. Uskoin siihen, että elämässäni on korjattavaa ja että minun on tehtävä uusia valintoja, jotka liittyi työhöni. Tein sitten valintoja, jotka tuntuivat hetkessä oikeilta, mutta jälkikäteen huomasin nopeasti, että ne veivät minut vain kauemmas itsestäni ja hyvinvoinnista. Työni ja sen mukana tulevat kuviot olivat kuin väärinymmärretty tanssi: astuin askeleita, joita muut minulle opettivat, mutta ne eivät koskaan tuntuneet omiltani.
Kohtasin paljon sellaista, mikä satutti. Tulin kohdelluksi väärin ja vähätellyksi. Tuo kokemus veti minut lähelle totaalista ahdistusta ja jopa sairasloman mahdollisuuksia tulin miettineeksi. Niin monena aamuna heräsin tunteeseen, että olin eksynyt ja että kaikki voimani valuivat hukkaan, vaikka siinä piti käydä ihan toisin päin. Mutta kaikessa tuossa tummuudessa sain myös oppitunnin: kukaan muu ei voi määritellä minua, elämääni tai arvoani.
Päätin, etten enää anna muiden tallata ylitseni. Irtaannuin ihmisistä ja tahoista, jotka eivät kunnioittaneet minua tai osaamistani ja tapaani olla ja elää. Oivalsin, että minun arvoni ei perustu siihen, kuinka paljon annan muille tai kuinka hyvin istun jonkun muun määrittämään muottiin. Arvoni on siinä, että olen oma itseni ja toteutan omia haaveitani, en toisten.
Uusi vuosi merkitsee minulle puhdasta pöytää. Jätän taakseni pelot, epävarmuuden ja ahdistuksen, joka ei enää kuulu tähän hetkeen. Otan mukaani vain sen, mikä vahvistaa minua: oppitunnit, joita en olisi voinut oppia muuten. Otan mukaani myös uudenlaisen voiman, joka syntyi, kun päätin toimia kuten sydän sanoo.
Vuosi 2025 tulee olemaan vuosi, jolloin valitsen itseni. Valitsen oman hyvinvointini ja rajani, ja luotan siihen, että voin rakentaa edelleen elämää, jossa minua kunnioitetaan ja arvostetaan. Satuihin uskomisen sijaan kirjoitan oman tarinani – sellaisen, jossa minun ääneni on vahva ja selkeä.
Kiitos, 2024, kaikesta mitä opetit. Nyt on aika päästää irti.
Tervetuloa, uusi vuosi. Olen valmis.
Hyvä! Onnittelen 🥰
Itse jouduin muutama vuosi sitten lopettamaan yhteydet pariin ns. kaveriin, veljeeni ja äitiini.
Kukaan näistä ei ole kysynyt jälkikäteen, miksi näin tein.
Minä ajattelin, että miettikääpä itse syitä ja toivottavasti opitte niistä.
Nykyisin minun tasapainoni alkaa löytyä. Opin myös olemaan ei-kiltti ja lopetin asioistani puhumisen. Puhumisen lopetin jo aikaa sitten, mutta minusta kuviteltiin ja keksittiin juttuja vanhan pohjalta edes tietämättä olivatko jutut koskaan olleet totta.
Hienoa! Toisinaan se on vaan itse toimittava, jos asioihin tai toisiin ei voi muuten vaikuttaa.