Kysyn vaan, onko muita vaihtoehtoja kuin jaksaa jatkaa eteenpäin? Elämässä yleensäkään? Jos jumittuu paikalleen ja tyytyy siihen, mitä on ja uppoaa itsesääliin, eihän elämä etene enää ja ilo katoaa, vai mitä?
Minulta kysytään usein, miten jaksan. Ehkä siksi että erityislapsen vanhemmuus on rankkaa, toisinaan erityislapsiperheen arki on sitä meille kaikille perheessämme. Useinkaan en nuku täysiä öitä ja unihaasteet saattavat jatkua viikkotolkulla. Sitten työni yrittäjäpohjalta on tietenkin joskus rankkaa, töitä kasaantuu ja niitä tehdään iltoisin ja viikonloppuisinkin. Joka vuosi meillä on kuukausien sairastelukierre, josta ei nytkään olla poikettu. Ja lisäksi nyt olen jälleen aloittanut uudet opinnot – tottakai herää kysymys, jaksanko oikeasti. Mietin sitä itsekin toisinaan.
Oma elämänasenteeni on kaikista haasteista riippumatta kuitenkin se, että eteenpäin on aina se suunta mihin tulee mennä. Paikalleen on turha jämähtää, koska silloin mikään ei etene, kehity tai uudistu. Toisinaan väsymykseni on todella kovaa ja omaa hyvinvointia koettelevaa, mutta en pysty edes miettimään sellaista vaihtoehtoa, että toteaisin jaksamisen rajan tulleen vastaan ja jääväni paikalleen. Jos väsyn liikaa, lepään – yksinkertaista!
Eikö niin, että elämässä pitää olla aina pieniä tai isompia unelmia, joita kohti mennä?
Tai sanotaan niitä nyt sitten omalla kohdallani tavoitteiksi. Olen kokenut sellaisiakin elämää ravistelevia haasteita, jotka ovat vieneet aivan kaikki voimat, pysäyttäneet paikalleen ja painaneet alas niin kovaa että olen tuntenut, etten pysty enää tekemään yhtään mitään. Ne kokemukset opettivat lopulta sen, ettei kovimpienkaan kohtaloiden saa antaa määritellä itseään, vaan aina voi nousta ylös ja mennä eteenpäin!
Niinpä, kaiken väsymyksen, arjen kaaoksen sekä epätietoisuuden keskellä minulla on nytkin pieni haave ja tavoite edessäni: että saan kehitettyä ammatillista osaamistani asteen korkeammalle tasolle ja vahvistettua omaa uskoani taitoihini. Töitäni kohtaan minulla on unelmia ja haaveita, joihin uskon koulutuksen auttavan. Ja jos ne unelmat toteutuvat, tulen jaksamaan paremmin tulevaisuudessa. Koska haluan saavuttaa tämän tavoitteen, jaksan eteenpäin.
Silloin kun on motivaatiota ja unelmia, on voimiakin!
Minua lämmittää tieto, että muut välittävät ja kysyvät, jaksanko. Toisaalta olisi kyllä kiva joskus saada sellainenkin reaktio uusiin tavoitteisiin, että Wau! onpa hienoa että lähdet uusia haasteita kohti, onnea! Mutta ehkä se vaan on luonnollisempaa saada tuo toinen reaktio, ja se on ok. Minä kyllä jaksan!
