Keittiö. Se on paikka, jossa elämä oikeasti tapahtuu. Se on kodin sydän, pulssi, joka pitää kaiken käynnissä. Ja vaikka sen sydämen sisus olisi vähän rempallaan tai värisävyjen harmonia ei osuisi ihan nappiin, se sykkii silti vahvemmin kuin mikään muu huone.
Kun muutimme tähän 60-luvun taloomme vuosia sitten, keittiö oli ensimmäinen asia, johon rakastuin. Se oli iso, valoisa ja täynnä potentiaalia. Näin heti mielessäni aamukahvikuppini siinä ikkunan ääressä, lapset piirtelemässä ruokapöydän ääressä ja kaikkien tulevien juhlien tarjoilupöydät täynnä herkkuja. Se ei ollut täydellinen – ehkä vähän vanhanaikainen, mutta se oli meidän. Suuri ja tilava keittiö, joka muistutti ratkaisuiltaan vähän lapsuudenkotini keittiötä ja jossa saattoi haaveilla vaikka mitä – ja näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä vähän liikaakin.
Tässä nykyhetkessä sama keittiö on elänyt kanssamme läpi vuosien. Se on saanut uutta ja vanhaa pintaa, vähän sieltä ja täältä. Työtasot ovat pysyneet samoina, mutta pastellit välitilan laatat on vaihdettu valkoisiin levyihin, kaapit maalattu kertaalleen ja ruusukuvioihin seiniin liimattu vähän tapettia päälle – koska miksi ei? Kodinkoneet ovat uusia, mutta lattia on yhä sitä vanhaa laminaattia, jollaista en itse valitsisi.
Kaikki on vähän kuin tilkkutäkkiä. Jokainen pala kertoo omaa tarinaansa, ja mikään ei ehkä sovi täydellisesti yhteen. Mutta tiedätkö mitä? Mitä väliä! Keittiön ei tarvitse olla mikään sisustuslehden kansikuva. Se on arjen ottelukenttä, juhlapäivien keskipiste ja iltamyöhäisten keskustelujen näyttämö. Tässä keittiössä on tehty taikoja: leivottu syntymäpäiväkakkuja, poltettu pohjaan kaikenlaista, siivottu piirustuksia pöydän pinnasta, ja istuttu alas hengittämään, kun elämä on ollut liikaa.
Joskus haaveilen uudesta keittiöstä, sellaisesta, jossa kaikki olisi uutta ja kiiltävää, sävy sävyyn ja suoraan unelmieni Pinterest-taululta. Sellaisesta, jossa mikään ei narisisi eikä yhdenkään laatikon pohjalla pyörisi mysteerimuruja. Keittiöstä, joka tuoksuisi ihan pakasta vedetyltä.
No mutta. Tämä keittiö on tehnyt kodistamme kodin. Ja vaikka se kaipaisi joskus pientä remonttia ja unelmieni keittiön haaveilu kutittelee mieltä silloin tällöin, tiedän, että tässä keittiössä on sydän. Ja se on tärkeintä. Kun tämänkin keittiön aina toisinaan saa hetkeksi kiiltämään eikä yhtään tiskiä näy missään, niin hetken aikaa tämäkin tuntuu luksukselta.❤️
