Ah, maanantai! Yleensä sitä vähän kammoksuu, mutta tämän monen viikon flunssakarusellin jälkeen voin sanoa sen ääneen: Maanantai, olet tänään tervetullut. Kaksi edellistä maanantaita olivat nimittäin kaikkea muuta kuin työviikon aloituksia.
Mutta tänään? Tämä maanantai on toista maata. Lapsista jokainen on koulussa tai hoidossa! Joo, nenät vielä vähän niiskuttaa ja yskänpuuskia kuuluu, mutta ne tapahtuvat muualla kuin tässä työpöytäni vieressä. Eikä minulla ole ollut vain aikaa hörppiä kahvia ja hengähtää, vaan olen paahtanut töitä jotenkin ihan tukka putkella ja täydellä intensiteetillä, niiiin pitkästä aikaa.
Tiedätkö sen tunteen, kun pääset pitkästä aikaa käyttämään aivojasi ihan kunnolla? Avaat työkalenterin ja saat kerrankin pureutua tehtäviin ilman, että joku kysyy, missä on laturi, onko ruokaa, tai vie huomion joka viides minuutti siitä, mitä ihmettä luulitkin olevasi tekemässä. Putkikatse päälle ja hommiin! Ja vitsit, että se tuntuu hyvältä!
Aamupäivä meni jo kuin hujauksessa. Kirjoitin, ideoin, vastasin sähköposteihin ja jopa delegoin. Minä, joka kahden viikon ajan olen delegoinut vain nenäliinojen ojentelua ja kuumemittareiden etsimistä, sain nyt delegoida oikeita työjuttuja.
Ja se fiilis kun saa ruksia tehtäviä listalta TEHDYKSI!
Havahduin juuri siihen, että olen oikeasti unohtanut syödä tänään – ei hyvä. Mutta eipä sekään haittaa. Ei, koska tänään oli se maanantai, kun minä saan vaan tehdä. En murehtia, tai pyyhkiä lattialta mitään mystisiä tahroja. Katsotaan kauanko tämä onni jatkuu. 😀
Tietysti tiedän, että kohta iltapäivällä kaikki lapsukaiset palaavat takaisin – koulu- ja hoitokuulumiset kainalossa. Ja ihan varmasti illan ohjelmaan kuuluu vielä yskimistä ja pieniä yöllisiä herätyksiä. Ja yhden lapsen kanssa olisi tarkoitus mennä varmuuden vuoksi piipahtamaan vielä lääkärissä. Mutta juuri nyt, tässä hetkessä, olen kiitollinen siitä, että tämä maanantai ei ollut kuin kaksi edellistä.
Arjen luksus todellakin löytyy niistä pienistä hetkistä, kuten tällaisista yksinkertaisista maanantaipäivistä – joissa saa vaan tehdä! Tänään muistan taas, miksi tykkään työstäni ja miksi kahvi maistuu niin pirun hyvältä.
Huomenna voi olla ihan erilainen päivä, mutta juuri nyt nautin tästä. Ja ehkä vähän liikaa siitä, että saan vastata ilman keskeytyksiä vaikka kolmeen sähköpostiin putkeen. Ai että! 😄
