Olen aina pähkäillyt itselleni oikeita värejä pukeutumisesta hiusten väriin ja meikkiin. En siis todellakaan ole mikään muodin seuraaja, en meikkaa joka päivä tai mieti viimeisen päälle mitä puen ja millaista tyyliä tai merkkiä ovat vaatteet, joita hankin (juoksen eniten tarjousten perässä).
Mutta siis kysymys, kylmää vai lämminta vai täysin neutraalia päälle ja hiuksiin? Tämä on ikuisuuskysymys ja voi olla että oikea vastaus riitelee omien syvälle piirtyneiden mieltymysteni kanssa. Olen ihan pienestä saakka ollut hulluna vaaleanpunaiseen ja kaikenlaisiin hempeisiin pastellisävyihin. Lapsena ja nuorena ne olivat ok vaatteissa, mutta vanhemmiten olen alkanut välttämään näitä sävyjä, koska jotenkin kuvittelen noiden värien olevan nuoremmille. On älyttömän vaikeaa keksiä jotain muuta mieleistä väriä – joten vaatekaappiini päätyykin nykyään paljon mustaa, harmaata ja valkoista – niin tylsää!
Blondi – to be or not to be
Hiukseni ovat olleet täysin blondit pienestä saakka ja oma identiteettini on rakentunut vaaleahiuksiseksi. Jostain syystä hiukseni ovat kuitenkin tummentuneet huomattavasti 30 ikävuoden jälkeen ja enää niitä ei voi sanoa blondeiksi, korkeintaan ”dark blondeksi” mutta ei ihan sitäkään. Eron tajusin kunnolla, kun viimeksi vaalensin pitkäksi kasvaneen tyvikasvuni ja eräs tuttu totesi että ”muutuitko blondiksi”? Ajattelin, että sehän olen muutenkin aina ollut, mutta sitä ei enää muut näe niin?
Nyt pähkäilenkin hiusteni kanssa, olenko vielä blondi ja jatkanko hiusteni vaalentamista vai löydänkö uuden värin, ehkä jonkun lämpimämmän sävyn? Vai mikä ihme minulle sopisi? Mustaa ja kirkuvan punaista on kokeiltu joskus –> ei enää ikinä näitä ääripäitä, kiitos! Punainen väri hiuksissa on sinällään sellainen, mistä pidän.
”Oletko koskaan pukeutunut turkoosiin”?
Noin 15 vuotta sitten kävin lyhyen valmennuksen elämäntapavalmentajan kanssa. Hän teki minulle analyysiä itsestäni, johon liittyi myös yhden värin valinta, jonka pitäisi sopia minuun ja sielunelämääni. Lopputuloksena väriksi valikoitui turkoosi. Tykkään turkoosista ja minulla on toisinaan ollut senkin värisiä puseroita yms. Ihan ok, mutta kylmä väri. Ehkä tämä on yksi omista väreistäni, mutta ei ihan must!
Äkkiä jotain päälle lähimmästä kaupasta
Taannoin meidät oli kutsuttu juhliin, johon minun piti hankkia jotain uutta päälleni. Viime hetkillä pähkäilin valintaa, mekko vai pusero ja housut, enkä päässyt ratkaisuun ollenkaan. Ja juhlavaatetuksen väristäkin olin aivan pihalla. Tilanne ajautui sitten siihen, että juhlia edeltävänä päivänä ryntäsin koluamaan lähimmät kaksi paikallista liikettä, joissa on vaatteita ja kas, yksi ainoa juhlapusero löytyi, joka oli ihan kivan näköinen ja hintainen, ja se sopi itselleni täydellisesti. Väri oli jotain missä yhdistyi oma suosikkini hempeän vaaleanpunainen, valkoinen, musta ja sitten se uusi juttu – tummemman beige. Siis ihan ihana pusero! Olen aivan mykistyksissäni tästä. En osaa sanoa, sopiiko tumman beige minulle yksistään värinä, mutta tulen sitäkin kokeilemaan. Tätä puseroa tulen pitämään paljon, ja olihan se päällä joulun aikaan jo useamman kerran. Kyseessä on Citymarketin valikoimasta löytynyt pusero.
Johtopäätös?
Tiedä sitten totuudesta tai visuaalisista teorioista mutta aion panostaa enemmän lämpimiin sävyihin jatkossa, ja virittää hiustenikin väriä lämpimämpään suuntaan. Kun oma ihonsävynikin on todella vaalea ja ns. kylmä, niin ehkäpä on hyvä rikkoa tätä ja valita myös lämpimiä värejä. Ainakin tämä kokeiluni puseron muodossa oli niin ihana, ja taisi siitä muutkin vähän pitää. Pienin askelin siis pois mustasta, harmaasta ja valkoisesta – vaaleanpunaisesta luopumatta.
