Johan pääsin hehkuttamasta, kuinka joululoman jälkeen mukava tavallinen arki on täällä ja päivisin olen saanut rauhoittua työn ääreen ja hiljalleen unirytmikin palautuu koko perheelle.. No mitä vielä! Odotin kovasti tätä alkavaa viikkoa syntymäpäiväni jälkeen, tänään kun alkoi sisällöntuottajan koulutuskin, johon hain syksyllä ja kaikenlaista uuden vuoden suunnittelua on listalla töihin liittyen.
En muista milloin viimeksi yöni on ollut näin vähä uninen kuin mitä viime yö oli, vaikka siis lähes unettomia öitä on tullut koettua viime vuosina tämän tästä! Viikonloppuna meni aikataulut nukkumaanmenojen kanssa taas kuperkeikkaa, vaikka ei pitänyt, mutta kuvittelin unen tulevan sunnuntai-iltana ihan helposti aiemmin… vaan eipä tullut! Pyörin ja pyörin sängyssä pohtien kaiken maailman syvällisiä ajatuksia, ja sitten kun uni lopulta olisi voinut tullakin, pienin poikamme herätti ja piti hereillä aamuun. Olin varma koko aamuyön että unihaasteiden taustalla on vatsavaivat pitkään kestäneen yskän lisäksi, joka herätti tämän tästä – vaan aamuvarhain sainkin todeta että kas kummaa, kuumetta taas ja aika reippaastikin vielä! Siispä piti varata aikaa lähteä päivystykseenkin tälle päivälle. Silmät kirjaimellisesti ristissä.
Ja taashan sieltä lääkäristä käteen jäi reseptiä lääkkeisiin ja tulevat muutamat päivät menee sitten töiden ohessa myös poikaa hoitaen. Totesin parille työtutulle sitten että ei tässä taida loppua näkyä meidän sairasteluputkelle, joten täytyy lopettaa siitä valittaminen ja sopeutua. Tämä on elämää ja tälläistä juuri nyt. That’s it! Ehkä alan pitämään jonkinlaista tautipäiväkirjaa oireineen, jotta pysyn kartalla mitä kaikkea meillä oikein tapahtuu (koska muuten pää räjähtää) – tälläisenkin vinkin sain. Odottelin vielä jokin aika sitten talven ihanuutta ja ulkoilua sekä laskettelua kimaltelevilla hangilla mutta nyt alkaa tuntua siltä että olisipa vaan jo kesä!
