Aamulla kello soi taas ihan liian aikaisin. Kahvi tippuu hitaasti, ja samalla yritän pukea itseni ja lapseni, etsien kadonnutta lapasta, joka onkin syöty rikki taas eilen vaikka juuri sen parsin kasaan.. Ja sukkiakaan ei löydy mistään. Ja pyykitkin ovat vielä märkiä, ja pojalle pitäisi keksiä vaatetta hoitoon. Ja toinen nukkuu melkein pommiin kun pitäisi lähteä kouluun.
Kun vihdoin pääsemme ulos, hengitän syvään kirpeää aamuilmaa, tartun rattaiden kahvoihin ja lähdemme matkaan kohti eskaria. Samalla mieleeni nousee Portion Boysin kappaleen sanat joita laulan mielessäni matkan.
Muista et elämässä
A, Sun täytyy täällä rajusti rakastaa
B, Just niinku Toni Nieminen
C, Hyppää vaan silmät kiinni vaikka suihkulähteisiin
Mut jos ei onnistukaan
A, Eihän tää nyt oo niin vakavaa
B, Vaikka kaikki menis perseelleen
C, Vedä vaan tankki täyteen
On maailma taas radallaan
– Elämän ABC
Mikä pitää meidät pystyssä?
Sanotaan, että kiire on nykyajan vitsaus, mutta oikeastaan se on vain elämän sivutuote. Päivät täyttyvät töistä, velvollisuuksista ja loputtomista tehtävälistoista. Kaiken tuon keskellä on jotain suurempaa, joka pitää meidät kiinni tässä hetkessä ja muistuttaa siitä, mikä on todella tärkeää. Ja se taitaa olla tosiaan – rakkaus.
Rakkaus ei aina tarkoita suuria tekoja. Se on pieniä asioita, jotka sitovat arjen yhteen – takin napittamista, aamupuuron pyyhkimistä poskelta, loputtomien kysymysten kuuntelemista, joihin ei aina ole oikeaa vastausta. Se on sitä, kun työnnän rattaita ja poikani katsoo minua pienet posket punaisina ja kysyvästi, hymähtää iloisesti. Mitä siitä että en ole nukkunut ja sata tehtävää odottaa. Tämä hetki juuri nyt on oikeasti tärkeää.
Vetovoima, joka pitää meidät pystyssä
Maailma vetää meitä joka suuntaan. Työt, velvollisuudet, kiireet. Mutta rakkaus on se voima, joka pitää meidät jalat maassa ja kasassa, vaikka myrskyt välillä ravistelee. Se rakentaa elämän punaisen langan, aivan kuten painovoima pitää meidät tukevasti kiinni tässä hetkessä. Ilman sitä me vain leijailisimme velvollisuuksien ja kiireen mukana.
Lopulta, kun kaikki muu ympärillä muuttuu, rakkaus pysyy – se vetää meidät takaisin olennaisen äärelle, sinne, missä elämä oikeasti tapahtuu.
Tänään, vaikka kiire painaa päälle ja aikataulut kiristävät, muistan pysähtyä hetkeksi. Koska huomiselle ehtii murehtia myöhemminkin – mutta tätä hetkeä ei saa enää takaisin.
