Oma äitini kuoli, kun olin vain viiden. Siihen liittyi sairautta, huonoa tuuria ja alkoholismia, elämän rosoisuutta, jota pienen lapsen ei koskaan pitäisi joutua näkemään. Varhaislapsuudessani oli hetkiä, jotka eivät kuuluisi kenenkään lapsen muistoihin. Mutta silti, kaiken keskellä, äitini rakasti. Olen kantanut äitiäni mukanani kaikki nämä vuosikymmenet ja aina äitienpäivän lähestyessä sekä isoina juhlapyhinä muistot tulvivat enemmän ja vähemmän mieleen, mutta ei vain kipuina, vaan myös niissä […]
Perhe
Hiihtoloma on täällä – mutta mitä tehdä lomalla kotona, kun lapset ovat eri-ikäisiä ja kiinnostuksen kohteet vaihtelevat?
Viikonlopun koittaessa jälleen päätin. Nyt vaan ollaan. Ei kiirettä, ei aikatauluja, ei sitä jatkuvaa kelloon vilkuilua ja “kohta pitäisi”-mietintää. Olihan ystävänpäivä ja perjantai – täydellinen syy pysähtyä ja herkutella perheen kanssa. Suunnitelma oli yksinkertainen: 1. Herkkuja – kaikkea sellaista, mitä normaalisti muka vältellään. Suklaata, sipsejä ja jäätelöä. 2. Elokuva – koko perhe sohvalla ja joku mukaansa tempaava elokuva. 3. Ei kiirettä nukkumaan – koska lauantai on […]
Aamulla kello soi taas ihan liian aikaisin. Kahvi tippuu hitaasti, ja samalla yritän pukea itseni ja lapseni, etsien kadonnutta lapasta, joka onkin syöty rikki taas eilen vaikka juuri sen parsin kasaan.. Ja sukkiakaan ei löydy mistään. Ja pyykitkin ovat vielä märkiä, ja pojalle pitäisi keksiä vaatetta hoitoon. Ja toinen nukkuu melkein pommiin kun pitäisi lähteä kouluun. Kun vihdoin pääsemme ulos, hengitän syvään kirpeää aamuilmaa, tartun rattaiden […]
Siinä hän seisoi, valomiekka kädessä ruskeassa kaavussa. Esikoiseni, valmiina lähtemään penkkariajelulle kaupunkia kiertämään. Hän oli valinnut asukseen Obi-Wan Kenobin – viisas jedimestari, rauhallinen ja jalat maassa. Hetken mietin, olisiko ehkä pitänyt huolestua. Oliko tämä jokin hienovarainen viesti minulle? Että tässä nyt seison, äiti, muuttumassa hitaasti viisaaksi aikuiseksi, jolla on mielipiteitä mutta ei enää sitä samaa lapsuuden viattomuutta? Tuntui kuin vasta eilen olisin lähettänyt hänet ensi kertaa […]
Miten ihmeessä selviän tarjoiluista ilman pitopalvelua? Kevät tuo kohta mukanaan jälleen paljon ihania asioita: valoa, lämpöä, ja tietenkin.. meillä on tiedossa vanhimman lapsen ylioppilasjuhlat! Yksi asia painaa mieltäni juhliin liittyen enemmän kuin mikään muu – tarjoilut. Tai tarkemmin sanottuna, miten ihmeessä saan kokoon järkevän ja asiallisen ruokakokonaisuuden, kun kokkaustaitoni ovat parhaimmillaankin alle keskinkertaiset? Kutsulistalla on noin 70 henkeä (olen yrittänyt karsia mutta en voi, lista vaan […]
Tiedättekö sen tunteen, kun ajattelee, että tänään on ihan tavallinen päivä? Sellainen perusarki, jossa työ sujuu, kahvikuppi pysyy lämpimänä ja kaikki menee juuri niin kuin kalenteriin on kauniisti suunniteltu. No, en minäkään. Tänäänkin olin puoliksi nauttinut työn ilosta ja siitä harvinaisesta hiljaisuudesta, joka syntyy, kun lapset ovat päiväkodissa ja koulussa. Olin jopa ehtinyt raivata iltapäivästä tilaa yhdelle isommalle projektille – siis sellaiselle, joka vaatii oikeasti keskittymistä […]
Istun tässä päivystyksen odotusaulassa, ympärilläni muiden vaimeita yskähdyksiä ja hiljaista puheensorinaa. Herättyäni tänään tunsin kuinka elefantti olisi istunut rintakehällän. Tunsin, kuin hengittäisin super tiukan korsetin läpi, joka puristi yhtäaikaa joka puolelta – ilmaa kyllä tuli, mutta ei niin kuin pitäisi. Yritin rentoutua aamukahvin voimin mutta hiki puski läpi koko kehon ja vessassa katsoessani peiliin näin otsani ja poskipäiden kertyneen hikipisaroita täyteen. Tunsin jotain, mitä en osannut […]
Kun oravat juoksevat talvella aidalla ja leikkivät lumessa, minä pyörin ympyrää sisällä, hoitaen sairaita lapsia ja yritän selvitä arjen kaaoksesta ilman unta.
Hyvää maanantaita! Tai siis, niin hyvää kuin yhdellä tunnilla unta nyt voi olla. Tässä sitä taas ollaan: toinen viikko peräkkäin, kun aloitan arjen sellaisella unen määrällä, jolla voisin yhtä hyvin ilmoittautua yövalvojaksi jonnekin? Meillä vaan jatkuu ihmesairastelut jo ties monettako kuukautta.. ihmeiden ihme kaiken keskellä on, että olen itse terve juuri nyt. Jos joku olisi kertonut minulle, että äitiys on vähän kuin jatkuvaa yövuoroa, mutta ilman […]
Kysyn vaan, onko muita vaihtoehtoja kuin jaksaa jatkaa eteenpäin? Elämässä yleensäkään? Jos jumittuu paikalleen ja tyytyy siihen, mitä on ja uppoaa itsesääliin, eihän elämä etene enää ja ilo katoaa, vai mitä? Minulta kysytään usein, miten jaksan. Ehkä siksi että erityislapsen vanhemmuus on rankkaa, toisinaan erityislapsiperheen arki on sitä meille kaikille perheessämme. Useinkaan en nuku täysiä öitä ja unihaasteet saattavat jatkua viikkotolkulla. Sitten työni yrittäjäpohjalta on tietenkin […]
Johan pääsin hehkuttamasta, kuinka joululoman jälkeen mukava tavallinen arki on täällä ja päivisin olen saanut rauhoittua työn ääreen ja hiljalleen unirytmikin palautuu koko perheelle.. No mitä vielä! Odotin kovasti tätä alkavaa viikkoa syntymäpäiväni jälkeen, tänään kun alkoi sisällöntuottajan koulutuskin, johon hain syksyllä ja kaikenlaista uuden vuoden suunnittelua on listalla töihin liittyen. En muista milloin viimeksi yöni on ollut näin vähä uninen kuin mitä viime yö oli, […]