Tiedättekö sen tunteen, kun ajattelee, että tänään on ihan tavallinen päivä? Sellainen perusarki, jossa työ sujuu, kahvikuppi pysyy lämpimänä ja kaikki menee juuri niin kuin kalenteriin on kauniisti suunniteltu. No, en minäkään. Tänäänkin olin puoliksi nauttinut työn ilosta ja siitä harvinaisesta hiljaisuudesta, joka syntyy, kun lapset ovat päiväkodissa ja koulussa. Olin jopa ehtinyt raivata iltapäivästä tilaa yhdelle isommalle projektille – siis sellaiselle, joka vaatii oikeasti keskittymistä […]
Keittiö on kuin pulssi, joka pitää kaiken käynnissä – vaikka sen sydämen sisus olisi vähän rempallaan tai värisävyjen harmonia ei osuisi ihan nappiin.
Ah, maanantai! Yleensä sitä vähän kammoksuu, mutta tämän monen viikon flunssakarusellin jälkeen voin sanoa sen ääneen: Maanantai, olet tänään tervetullut. Kaksi edellistä maanantaita olivat nimittäin kaikkea muuta kuin työviikon aloituksia. Mutta tänään? Tämä maanantai on toista maata. Lapsista jokainen on koulussa tai hoidossa! Joo, nenät vielä vähän niiskuttaa ja yskänpuuskia kuuluu, mutta ne tapahtuvat muualla kuin tässä työpöytäni vieressä. Eikä minulla ole ollut vain aikaa hörppiä […]
On olemassa hetki, jolloin maailma pysähtyy. Ei, se ei ole se hetki, kun lapset vaativat jotain yhtäaikaa, tai kun tajuat, että pesukoneessa on ollut sama pyykkierä jo monta tuntia. Se hetki on, kun vedät uunista ulos pellillisen itse leivottuja sämpylöitä ja niiden tuoksu täyttää koko kodin. Se tuoksu kertoo, että olen juuri tehnyt jotain omin käsin, jotain todellista ja konkreettista. Ja se tuntuu luksukselta – vaikka […]
Olen itse sellainen luonnonoikku että teen töitä missä vain metelissä ja itseäni ei haittaa, vaikka ympärillä elämä tapahtuu. Jos olisin toisenlainen, en varmaankaan olisi valinnut koskaan tätä tietä.
Istun tässä päivystyksen odotusaulassa, ympärilläni muiden vaimeita yskähdyksiä ja hiljaista puheensorinaa. Herättyäni tänään tunsin kuinka elefantti olisi istunut rintakehällän. Tunsin, kuin hengittäisin super tiukan korsetin läpi, joka puristi yhtäaikaa joka puolelta – ilmaa kyllä tuli, mutta ei niin kuin pitäisi. Yritin rentoutua aamukahvin voimin mutta hiki puski läpi koko kehon ja vessassa katsoessani peiliin näin otsani ja poskipäiden kertyneen hikipisaroita täyteen. Tunsin jotain, mitä en osannut […]
Kun oravat juoksevat talvella aidalla ja leikkivät lumessa, minä pyörin ympyrää sisällä, hoitaen sairaita lapsia ja yritän selvitä arjen kaaoksesta ilman unta.
Olen aina pähkäillyt itselleni oikeita värejä pukeutumisesta hiusten väriin ja meikkiin. En siis todellakaan ole mikään muodin seuraaja, en meikkaa joka päivä tai mieti viimeisen päälle mitä puen ja millaista tyyliä tai merkkiä ovat vaatteet, joita hankin (juoksen eniten tarjousten perässä). Mutta siis kysymys, kylmää vai lämminta vai täysin neutraalia päälle ja hiuksiin? Tämä on ikuisuuskysymys ja voi olla että oikea vastaus riitelee omien syvälle piirtyneiden […]
Meille elämä ei ole koskaan ollut aivan sitä, mitä ennustettavaksi kutsutaan. Kun pienin lapsistamme syntyi, emme osanneet aavistaakaan, että hänen matkansa maailmassa tulisi olemaan näin ainutlaatuinen. Harvinaissairaus on tuonut mukanaan epävarmuutta, kysymyksiä, ja huolta huolen perään mutta samaan aikaan elämä on opettanut meille enemmän kuin ehkäpä mikään muu haaste aiemmin – erityisesti sen, että epävarmuuden keskellä voi nähdä maailman selvemmin kuin koskaan. 6-vuotias poikamme ei vieläkään […]
Hyvää maanantaita! Tai siis, niin hyvää kuin yhdellä tunnilla unta nyt voi olla. Tässä sitä taas ollaan: toinen viikko peräkkäin, kun aloitan arjen sellaisella unen määrällä, jolla voisin yhtä hyvin ilmoittautua yövalvojaksi jonnekin? Meillä vaan jatkuu ihmesairastelut jo ties monettako kuukautta.. ihmeiden ihme kaiken keskellä on, että olen itse terve juuri nyt. Jos joku olisi kertonut minulle, että äitiys on vähän kuin jatkuvaa yövuoroa, mutta ilman […]
Kun lapsi ei katso silmiin, viihdy sylissä tai hae läheisyyttä. Äitinä ja vanhempana voin todeta sydämeni murtuneen moneen kertaan yrittäessäni hyväksyä, että kaikki ei tässäkään asiassa aina mene erityisen ja kehitysvammaisen lapsen kanssa kuten luonnostaan yleensä menee. Äitinä olo on täynnä tunteita, joita ei aina osaa sanoiksi pukea. Mutta yksi tunne, joka repi sydäntäni nuorimman lapsemme ensimmäisinä vuosina, oli kokemus siitä, etten saanut häneen kontaktia. Se, […]
Meidän kotia tässä kuvina – ainakin melkein kokonaan, kuten se kauneimmillaan on. Normiarkena lelut, pyykit, tiskit ja kaiken maailman tavarat koristavat kauniisti tätä meidän 60-luvun osittain remontoitua taloa, eikä minkään siivouksen lopputulos kestä kauaa, mutta se kai kuuluu lapsiperhearkeen. Tässä ilman pidempiä selityksiä kuvablogina kotiamme! Meillä ei taida olla mitään tietynlaista sisustustyyliä, tai emme fanita tietyn merkkisiä design-huonekaluja. Hankintoja tulee tehtyä sen mukaan, mikä tuntuu hyvälle […]