Perhe | Kotona ja reissussa | Hyvinvointi | Etätyö
Oma äitini kuoli, kun olin vain viiden. Siihen liittyi sairautta, huonoa tuuria ja alkoholismia, elämän rosoisuutta, jota pienen lapsen ei koskaan pitäisi joutua näkemään. Varhaislapsuudessani oli hetkiä, jotka eivät kuuluisi kenenkään lapsen muistoihin. Mutta silti, kaiken keskellä, äitini rakasti. Olen kantanut äitiäni mukanani kaikki nämä …
Ajanviettoa metsissä samoillen ilman että kukaan tietää missä menen, huoletta. Kesäisiä päiviä lehmien kanssa pellolla, istuskellen kivellä ja lehmille jutellen. Jännät päivät heinäpellolla heinäpaaleja peräkärryyn lastaten ja välissä sain ajaa traktoria tai maasturia itse! Marja- ja sienimetsässä vuoden aikojen mukaan.. Majan rakentaminen metsään… Välillä sitä …
Päätin kirjoittaa muistoistani lastenkotiajoilta, kun lapsuudenystävä noilta vuosilta otti taannoin yllättäen yhteyttä.