Digiäidin elämää etätyön, kodin ja perheen pyörteissä
Joka tuutti on täyttynyt Trumpiin liittyvistä dramaattisista käänteistä. En ole oikein jaksanut avata mitään uutiskanavaa netissä tai tv:ssä moniin päiviin, koska tuntuu että siellä toitotetaan koko ajan samoja asioita ja aina niin negatiiviseen sävyyn, ettei sellaista jaksa – kun haluaisin olla positiivinen ja lukea iloisista …
Naapurin rivitalossa oli tulipalo muutama päivä sitten.
Tänään vuoden ensimmäisenä päivänä mielessäni vilisee monen monia ajatuksia siitä, mitä tänä vuonna voi tapahtua. Ajatuksiin liittyy niin mahdollisuuksia ja toivoa, kuin uhkiakin.
Onko siinä mitään järkeä, että minä ja lapseni joudumme pohtimaan sotaa ja sen ilmeisen todellista mahdollisuutta osua lähelle, nykypäivänä tässä niin modernissa maailmassa? Ei siinä ole järkeä.
En ole lukenut näitä Sanna Marin -lööppejä juurikaan, mutta eihän niiltä voi välttyä. Otsikoita olen selailut paljonkin. Juuri tänään vähintäänkin TikTok tulvii pelkkää Sannaa.
Aivot janoavat lisää ja lisää uutisia ja tilannetietoa Ukrainasta. Raivo valtaa mielen. Miten päästä irti ahdistuksen ja uutisaddiktion oravanpyörästä?
Suurimmat pelot, joita minulla on ollut pienestä saakka, ovat tainneet käydä toteen.
Viimeiset pari vuotta blogin kirjoittaminen on ollut ihanaa! Nyt on aika kuitenkin pienille uudistuksille!