Oma äitini kuoli, kun olin vain viiden. Siihen liittyi sairautta, huonoa tuuria ja alkoholismia, elämän rosoisuutta, jota pienen lapsen ei koskaan pitäisi joutua näkemään. Varhaislapsuudessani oli hetkiä, jotka eivät kuuluisi kenenkään lapsen muistoihin. Mutta silti, kaiken keskellä, äitini rakasti. Olen kantanut äitiäni mukanani kaikki nämä vuosikymmenet ja aina äitienpäivän lähestyessä sekä isoina juhlapyhinä muistot tulvivat enemmän ja vähemmän mieleen, mutta ei vain kipuina, vaan myös niissä […]
vanhemmuus
Siinä hän seisoi, valomiekka kädessä ruskeassa kaavussa. Esikoiseni, valmiina lähtemään penkkariajelulle kaupunkia kiertämään. Hän oli valinnut asukseen Obi-Wan Kenobin – viisas jedimestari, rauhallinen ja jalat maassa. Hetken mietin, olisiko ehkä pitänyt huolestua. Oliko tämä jokin hienovarainen viesti minulle? Että tässä nyt seison, äiti, muuttumassa hitaasti viisaaksi aikuiseksi, jolla on mielipiteitä mutta ei enää sitä samaa lapsuuden viattomuutta? Tuntui kuin vasta eilen olisin lähettänyt hänet ensi kertaa […]
Lomaa on vielä reilu viikko, ja arki pitäisi aloittaa kohta. Olen niin väsynyt, että kahvinkeitin tuntuu olevan ainoa asia, joka saa minut toimimaan.. no ei oikeastaan sekään.
Luin jutun vanhemmista jotka ovat väsyneet yhden lapsen hoitamisen kanssa. Pakko sanoa että ensireaktioni oli apua… En voi olla hämmentymättä. En ole mikään superäiti itsekään millään tavalla mutta ..silti?! Yhden lapsen vanhemmilla on nykyään käytössään enemmän resursseja kuin koskaan: mahdollisesti etätyömahdollisuudet, vertaistukiryhmät, päiväkoti ja muut lastenhoitopalvelut, monipuoliset neuvolapalvelut, maksuttomia ja maksullisia kerhoja ja harrastuksia.. Ja silti selviytyminen vaatii ulkopuolista apua, kotiin tilattua ruokaa ja jopa lastenhoitajaa? […]
Elän tällä hetkellä kahdenlaista vanhemmuuden aikajaksoa päällekkäin. Vanhemmat lapset ovat molemmat omanlaisensa itsenäistymisen aikajanalla, toinen juuri täysikään päässyt ja toinen yläasteella. Huomaan yhtäkkiä kuinka meillä on kovin tyhjää ja hiljaista viikonloppuisin molempien viilettäessä toisinaan yhtäaikaa kavereiden kanssa jossain. Jonkinlainen pieni haikeus hakeutuu mieleen kun mitä vain ohjeistan ja huolehdin, niin saan kuulla ’joojoo, mä osaan kyllä äiti ’. Mietin viimeksi eilen että ah, tässä kohtaa varmaan […]
Meillä selvät rajat lasten elämässä ovat olleet aina osa arkeamme. En tarkoita, että olisimme vaatineet täydellisiä aikatauluja ja arkirytmiä vastasyntyneestä saakka – ei sinne päinkään! Ja rajoillakin tarkoitan siis ennemminkin päätöksiä ja niissä pysymistä. Olen ehkä lepsuin äiti ikinä pitämään omia rajojani, niin että mentäisiin aina jonkun tietyn kaavan tai kellon mukaan. Vauva- ja taaperovaiheessa meillä elettiin pitkälti lasten ehdoilla. Unikoulua ei meillä tunnettu ja perhepeti […]
”Viesti Wilmasta” lukee taas puhelimen näytön yläreunassa. Juuri kun sain lähetettyä lapset kouluun ja istahdettua aamukahvin ja työkoneen ääreen. Tunnen kuinka verenpaine rinnassa läikähtää ja vedän syvään henkeä, mitähän nyt taas?! Unohtunut läksy, välineet, liikunta vaatteet vai mikä? Huonon äidin syndrooma nostaa päätään. Taas minä unohdin lukea Wilmaa. Ihan kuin arjessani ei olisi muuta muistettavaa! Ai lapsilla oli hiihtoa tänään – ja ilmoitus tuli näköjään eilen […]
Mitä on hyvä vanhemmuus? Ehdottomat tiukat rajat ja säännöt, lapsi kasvaa omalla painollaan miten hän haluaa vai rajoja rakkaudella? Tapoja kasvattaa on niin monia ja kaikilla on omasta persoonastaan ja elämänkokemuksestaan ja kumpuava tapa olla vanhempi.
Näin onnistuin itse yhdistämään työn, lapset ja kodin.
Kaikki mitä luulin tietäväni erilaisuudesta ja erityisyydestä sekä itsestäni, on mennyt uusiksi. Tähän lauseeseen voi hyvin kiteyttää sen, mitä viimeiset neljä vuotta ovat tehneet minulle.
Nimittäin lasten kaverit ja heidän kyläilyt. On ihanaa kun lapsilla on kavereita, niin kuuluukin olla. On ihanaa että he viettävät vapaa-aikanakin aikaa yhdessä.
10 asiaa, joista huomaan olevani myös teinien äiti.